Kevätjuhla

Täällä Mäntyharjussa rantoja riittää ja on hieno juttu, että niitä myös asukkaiden iloksi hyödynnetään käyttöön.

Kirkonkylän koulun kevätjuhlaa vietettiin tänään ja paikka oli mitä mahtavin. Ei koululla, vaan...

..kirkon vierestä lähtee lankkupolku rantaa myöden...

...pian näkyikin jo juhlapaikka... 

Metsäkirkko

...esiintymislavalla lämmittelee Jerry...

... miun kesäpojat =)

Sataa, suolaisiakin pisaroita

Ulkona lorottaa vettä. Sisuksissa on paha olo.

A) mulla on ihan karmea duha, kunnon räkis ja Eltsulla kanssa

B) meillä kävi tänään eläinlääkäri

Kaksi kissaa lähti paremmille hiekkiksille. Toinen oli sairas, laihtunut jo aika tavalla. Kakan mukana tuli viikonloppuna verta. Lääkäri tunsi suolistossa mutikoita, epäili syöpäkasvaimiksi.

Tyttären sai emokissa matkaansa. Sen joka pissi muuallekin kuin hiekkalaatikkoon.

Tiedän, että näin on parempi. Päätös etenkin ruikkivan mirrin kohdalla oli pitkään harkittu. 

Silti. 

Joboffice

Olisi tietty järkevää tarkistaa, onko työvoimatoimisto avoinna ennenkuin sinne yrittää mennä. Ei ollut ei. Oli koulutustilaisuus. Meinasi hätä tulla käteen, notta mitäs nyt, mutta oveen oli jätetty puhelinnumero, johon sai kiireellisissä tapauksissa soittaa.

Miepä pirautin. Heti tuli työnvieroksujaolo, kun virkailija kysäisi, että oletko nyt sitten valmis menemään töihin, vai meinaanko olla kotihoidontuella. Jotain sain sokellettua, että koulutukseen haluaisin syksyllä, että oman alan hommat on vähän niinkun loppuuntallattu ja ammatinvalinnanohjaustakin kaipaisin.

Virkailijalla näkyi koneellaan minun yli 15 vuotta vanhat koulutustiedot ja ihmetteli siinä hän oikein pariin kertaan, etten ole mitään työtodistuksia siellä näyttänyt... No miten niitä näyttää, jos on kortistosta  aikanaan töihin lähtenyt ja ollut töissä sen saman työnantajan palveluksessa koko ajan?
Toinen ihmetyksen aihe oli, että minulla oli siellä kielto päällä, ettei yhteystietojani saa luovuttaa suoraan työnantajalle. Että poistetaan kai tämä kielto nyt? (tuo kielto on ilmeisesti tullut tässä vuosien varrella valikoimiin, koska en semmoista muista aikoinaan olleen) Empien sanoin, että kai niitä nyt sitten voi  antaa... Sitten tajusin virheeni, ja sanoin, että mihinkään pitseriaan en muuten mene! Että semmoisille työnantajille ei miun tietojani tartte jakaa.

Jotenkin puhelusta jäi ärsyttävä olo. Ehkä se johtuu vain aiemmista 90-luvun laman kokemuksista, jolloin kortistosta sai aika tylyäkin kohtelua. Miun asenne on nyt jo valmiiksi itsepuolustus. Työnvieroksujana en itseäni pidä, mutta mitä tahansa en suostu näillä ikävuosilla enää tekemään. (esim. pikaruokalat ja pitseriat...hui)
Pakkohan minun on kotihoidontuella olla, jos paiskataan vaikka 3kk karenssia, koska irtisanouduin omatoimisesti. Kotihoidontukea voi nostaa samanaikaisesti ansiosidonnaisen kanssa, mutta sen määrä vähennetään päivärahasta.

Summasummarum, virkailija laittoi työnhakuni voimaan ja ensi viikolla pitää sitten käydä uudemman kerran toimistolla työ- ym. todistusten kanssa.
Siihen miitinkiin on näköjään valmistauduttava paremmin ja mietittävä tarkkaan mihin suostumuksensa antaa.

Tällä hetkellä Mäntyharjussa olisi kolmekin kivaa lähihoitajan paikkaa haussa, mutta kun ei ole sitä oikeaa koulutusta. Oppisopimusmahdollisuuttakaan on turha kysyä paikoista, joissa hakukriteerinä on ammattitaitoinen. Avoimessa yliopistossa suoritetut lääketieteen perusteet-kurssit kun eivät ihan taida riittää ;)) ( varsinkaan kun ei sitä todistustakaan löydy sitten ei niin mistään...)

No johan nyt on ahinat!

Kävin aamusella morjenstamassa lakinaista. Perunkirja on nyt valmis lähtemään eteenpäin. Tervemenova. Sen jälkeen kävin maksamassa isukin tililtä vielä kaikki maksamista odottaneet kuolinpesälle kuuluneet laskut, paitsi että lakinaisen lasku ei ollut vielä valmis.

Huomenna on äippäloman viimeinen päivä. Nyyh.
Sain kerätyksi rohkeutta sen verran, että soitin työpaikalle ja pyysin työtodistuksen. En halunnut arvostelua. Toisaalta.. jos siihen laittaisi oikein surkean arvostelun, niin tuskin tarttisi enää kokkelbärin hommia kysellä!  Hmmm... Saisikohan siihen merkinnän, että paineensietokyky nolla... Kiireessä tunaroi... Ei kestä vittumaisia työkavereita...??
Työpaikalle kuuluvat pikkuromppeet saan laittaa postissa menemään, niin ei tarvitse lähteä käymään paikanpäällä. Huh. Lopputiliä odotellessa.

Ylihuomenna olisi sitten edessä varsinainen voimankoitos, eli ilmoittautuminen työvoimatoimistoon. Ahihistaa! Mitäköhän ne siellä sanoo? Paljonko pannaan karenssia? Mie en edes tiedä, että haluanko oikeesti vielä töihin vai jatkanko hoitovapaalla. Eltsu on vielä niin pikkuinen.
Mitä tahansa töitäkään en suostu tekemään. Yäh, maha on ihan ressitilassa, päästä ny puhumattakaan. A-pu-va!

Koirallakin on punkki.

Aurinkoisia asioita

Tänään on ollunna niiiiiiiin hyvä päivä! Paitsi että ilma on kuin mors..eaakkosten osaaja partioreissulla, ni mie kävin kyläilemässä yhden miun "arkunkantajan" luona.
 Niin, vuosia sitten kulki tekstiviesti, jossa kerrottiin jokaisen ihmisen tarvitsevan kuusi arkunkantajaa, niin hyvää ystävää, että elämänsä tuulissa voi nojata heidän varaansa. Minä olen onnekas, kaikki kuusi löytyvät. Oikeastaan mikään ei ole niin terapeuttista, kuin pulista hyvän ystävän kanssa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Lauantaina tapahtui:  

                          

Soon ny pystysä!

(Agentti raasu hikoili tämän kimpussa 8,5 tuntia...)

Sisustus on vielä aika alkeellista, muutama hassu elämänlanka. Ehkäpä sitten ensi keväänä runsaampi ;)

Sunnuntaina tapahtui:                        Äitienpäiväkortit..........

"Äiti ei pääse johonkin rattoisaan paikkaan kuten kapakkaan"............

.....Mahtaa olla opettajalla rattoisaa, kun lukee näitä! ;DDD

Onhan täällä kasvihuoneen lisäksi vähän muutakin rojektia tyrkyllä....

Suo, kuokka ja Jus... Janita!

Kyllä Se Kohta Mahtuu :)

Nyt kun on viikko mietitty elämän nurjia ja vakavampia puolia, on aika siirtyä hieman kevyempään hömppään ;))
Se mekko... kröhömm...
Laihari jumittaa. Painoa on tähän mennessä pudonnut vain 2,5 kiloa. (no onhan se ihan hyvin yhdessä kuukaudessa) Mekko mahtuu päälle, mutta napposten kohdalta kinnaa vielä ja kessiä joutuu kiskomaan sisäänpäin aika tavalla...
Eilisellä Mikkelin reissulla tuli käännähdettyä pikkasen vaatekaupan puolella. Tarkoitus oli löytää alusmekko tuohon kolttuun tai vaihtoehtoisesti joku tiukka makkarankuorikorsetti. Kyllähän mie yhtä bodisheipperiä sitten kokeilin... oli vähän mummomallia...nou hyvä. Alusmekon löysin.

Siinä ne nyt roikkuvat. 

Kun en itse juhlinut nelikymppisiäni, niin lapsuudenystävä sentään juhlistaa oikein kunnolla. Miulla on nyt pari viikkoa aikaa kiristellä ihtiäni. Sitten Lahden suunnalla "räjähtää"... ;DD

Mikäs se nyt pahan tappais

Eli mie en oo kuolemas rintäsyöpään, ainakaan nyt vielä. Tiistaina kävin terveyskeskuslääkärillä ja ihan saman mutikan se bongasi kuin minä itekkin. Sain samantien lähetteen Mikkeliin mammografiaan.

Sain peruutusajan eiliseksi ja nyt on asia selkis. Joku on joskus valittanut, että mammografia sattuu, kun rintoja joudutaan litistämään niin paljon sinne levyjen väliin. Mie tietty kipuherkkänä ihmisenä jännitin ja manasin tätä naisen elämää, että kaikkea sitä joutuu kärsimään.

Ei sattunut yhtään. Piinaavinta oli käkkiä pukuhuoneessa ilman paitaa, kun odoteltiin, että onnistuivatko kuvat. (pukuhuoneessa oli peili... yäh mikä ruputissi... jouduin istuutumaan, etten näkisi) Patikanpuoleisesta rinnasta pitikin ottaa vielä yksi kuva eri kulmasta, jolloin tietty ajattelin, että nonni, siellä ON jotain...

Röntgenlääkäri oli paikalla, joten tuloksia ei tarvinut kauaa odotella. Siellä pukuhuoneessa päälle pukiessa kuului kuvien tulkintahuoneesta aika äänekäs "voi ei!" huuto, joka taas mielestäni tarkoitti sitä, että syöpä on löytynyt...


Hoitaja tuli hakemaan minut ultrattavaksi. Siellä se sitten selvisi, että patti on rasvapallukka. Phiuuuuuuu.
Rinnasta löytyi myös pieni kysta ja lisäksi kainalon imusolmukkeissa näytti olevan jotakin tulehdusmuutosta. Ei siis mitään syöpään viittaavaa.
Röntgenlääkäri oli sitä mieltä, että sen patikan voisi sieltä kuitenkin poistaa. Ei kiirettä.

Viikko oli aika raskas. Oma suhtautumiseni itseeni liittyviin asioihin ei ole sieltä positiivisimmasta päästä.
Vaikka toivon parasta, niin pelkään aina pahinta. Toisaalta se on ehkä järkeväkin tapa. Ei tule koskaan pudottua korkealta.

Täs kuvas en oo mie..

Paljon tuli haettua tietoa rintasyövästä ja sen eri hoitomuodoista. Mielenkiintoista asiaa.

Järkyttävää ja surullistakin tuli vastaan, kun hain rintasyöpään sairastuneiden naisten blogeja. Varsinkin Vasen rintani ja muuta sairasta sekä DG C50.9 Ja elämä sen jälkeen -blogit ovat viiltävää luettavaa.
Taas olisi niille kaukoparantajan kyvyille käyttöä.










Nyt tunnen itseni luopioksi, epäoikeutetuksi onnekkaaksi lehmänläjäksi, koska minä selvisin säikähdyksellä ja nuo nuoret äidit joutuvat kokemaan tuon kaiken.

Tosin elämässä ehtii vielä tapahtua vaikka mitä. Eloonjääminen on väliaikaista.
Varhaisen muodon Altzheimer jatkaa vaanimistaan...