Tykkään

Annulta tuli haaste kertoa oman elämän tykkäämisistä, viisi kappaletta, aihe vapaa.

Tässä siis Janskun tykkäyslista: (ei tässäkään mitään glamoröösiä oo ;)

1. Lapset, oma perhe. Ei kaivanne enenpiä selittelyjä.

2. Omat ystävät ja tavalliset, välittömät ihmiset iloineen, suruineen, haaveineen, vaivoineen, kaikkineen.

3. Elukat. Lähinnä kissat, koirat ja hevoset. Hevosta meillä ei ole. Jos asuisimme syvemmällä maaseudulla, niin  kaksi pollea saattaisi hyvinkin talliin ilmestyä. Lisäksi muutama lammas, kananen ja kukko, kyyttöjä... (Mistäköhän ihmeen Nooan arkista mie oikein haaveilen?!)

4. "Pieruhuumori". Pitääkö selitellä? ;)

5. Kirjallisuus. Ihan laidasta toiseen. Kjell Westö, Harry Potterit, Paulo Coelho, tietokirjat, Raamattu...
Kirja on hyvä, jos se yllättää jollain tavalla ja/ tai jos siitä saa aihetta syvälliseen pohdintaan.

Viime vuoden parhaat naurut irtosi tästä

Ihmisen ja lemmikin suhteista

Poistuppas mamma huoneesta...

... niin minä teen tempun ja käännyn YMPÄRI!

Eltsu siis viimein kääntyi omin avuin selältä mahalleen. Johan sitä on odotettukin =)

(Tiijä mitä muita temppuja se tekee kun ei olla näkemässä ;)

Soon loppu ny

Meinaan suklaalakko. Plumpsista, sinne meni ja vatserin punainen
livahti lähes kertapuraisulla kurkusta alas.
Paino ei pudonnut yhtään neljän viikon aikana, joten ei nää kilot ainakaan suklaasta johdu. Eihää..?
Kun kaakaon hinta on jatkuvassa nousussa, niin on parasta ahmia suklaata kupu täyteen ennenkuin senkin hinta nousee köyhän tavoittamattomiin. Kun ei ole varaa, on helppo lakkoilla.

Siitä tulikin mieleen, että mie taidan olla matkustuslakossa, uudenautonosto-lakossa, kartanonostolakossa, soppailulakossa, ratsastuslakossa jne. "Juu, ei voi ku oon lakossa. Muuten kyllä."

No ratsastus on pannassa selänkin takia. Oman ja ennenkaikkea hevosen. Viimeksi, kun olen muutama vuosi sitten ratsastanut, minut laitettiin toisinaan viilettämään poneillakin. Olin aina epäluuloinen, että jaksaakohan se raasu nyt varmasti kantaa tämmöisen pumpulan. Eräs ponitus osasi vastata itse ja nakkasi minut tantereeseen. Nilkasta men nivelsiteet. Siis minun, ei pollen.

Uudessa Yhteishyvässä oli mehukkaan ja keväisen näköisen piirakan ohje. Sitä piti kokeilla. Tuli vähän lättänänpää kuin lehden kuvassa, mutta kermavaahdon kanssa lipesi hyvin mölinäluukusta masukkaan.

Otus

Tämä aamu on mennyt parin vanhan kameran muistikortin lataamisessa tietokoneeseen. Kuvatulvan joukosta löytyi eräs kuva, jonka kohteen henkilöllisyys oli epäselvä. Kuvaa ottaessani olin aivan haltioissani tuon olennon ulkonäöstä. En ole koskaan nähnyt näin suloista perhoskansan edustajaa. Niin söpö nukkatukka, että voisi silittää ja siivet kuin kesämekko!

Nappasin esiin luontokirjan ja sieltä selvisi, että olento on TIIKERIKEHRÄÄJÄ (Spilosoma lubricipedum)
Esiintyy yleisesti Suomen luonnossa, mutta näitä näkee harvoin, jos itse nukkuu öisin. Tämä ressu oli eksynyt rappukäytävän ikkunaan.

Tulis jo kesä ja perhoset!

Tunnustusjutska

Oho! Tuli tämmöinen tuolta Marikalta. Tää kiittää ja kumartaa :)



Tähän tunnustukseen liittyy seitsemän asian kertominen itsestään. Ööh, kröhöm..

1. Olen kokki. En tykkää ruuanlaitosta yhtään. Syön kyllä mielelläni.

2. Kohdassa yksi mainitusta syystä johtuen edessä on alan vaihto. En vain vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona. Paitsi tätä menoa kohdassa yksi mainitusta viimeisestä syystä iso.

3. Haaveilen olevani kätevä käsistäni ja terävä päästäni. Todellisuus ei vastaa näitä unelmia.

4. Olen kevät- ja jouluihminen. Joulu on minulle viides vuodenaika. Keväisin poden kaukokaipuuta ja synnyn uudelleen.

5. Syön karkkia ja suklaata salaa lapsiltani. Tällä menolla sairastutan itseni aikuisiän diabetekseen. Nyt olen suklaalakossa ja syön siis vain karkkeja. Niitä ei kyllä tee yhtään niin paljoa mieli kuin suklaata.

6. Haluaisin matkustaa hyvin kauas aavan meren rannalle miettimään elämää. Meri on ihana, varsinkin myrskyävänä, kunhan ei tarvitse olla silloin laivassa.

7. Minulla on jonkinasteinen keski-iän kriisi. Vähän niinkuin PMS, mutta PMR (= pian minä rupsahdan)

Sitten tämä tunnustus pitäisi lähettää eteenpäin. Hmmm...
Lähetän Sirkulle ja Maria Veikontyttärelle =)

Sähköä, JESSS!!

Tänne siis jäätiin yöksi, vaikka tilanne näytti ja tuntui illalla aika kamalalta. Harmitti, kun katuvalot paloivat vieressä ja sadan metrin päässä keskustaan päin talot olivat valaistuna kaiken iltaa. Jopa hautausmaalla oli valot.

Iltapalaksi syötiin puukiukaan lämmössä korvennettuja makkaroita, sitten käytiin nukkumaan päivävaatteissa usean vällykerroksen alle. Elliannalle puin pipon ja sujautin tytön vielä makuupussiin. Hyvin nukutti.
Puoli kahdelta yöllä heräsin siihen, että valot olivat päällä. Sitten alkoivat patterit kohisemaan. Huhhuh helpotusta.

Nyt on jo lämmintä ja valtakunnassa kaikki hyvin. Sähkökatkoja saattaa kyllä edelleen tulla, mutta toivottavasti ei enää näin pitkiä.

Pihan riippuva puutarha

Toivelistalle ykköseksi: trangia, takka-leivinuuni ja pihan perille puusee.

Muonavalmiutta nostettava ja Koslan tankissa on pidettävä muutakin kuin bensahöyryä. Kynttilävarastoa kasvatettava.

Tykyttää

No nyt on oikeesti ankeeta!

Aamuviideltä jälleen hereillä. Luulin nähneeni salamointia taivaalla. Vedin verhon sivuun ja odotin. Mies sanoi, että aura-autot ne vaan siellä vilkkuu. Olin toista mieltä.

Turpo vinkui keittiössä ja lähdin sen kanssa ulos. Ulkona haisi ihan oudolle. Sähkökärventyneelle. Osa katuvaloista oli pimeänä.

Menin takaisin pötkölleen ja taas välähti ulkona. Nyt mieskin näki sen. Koko taivas ihan sinivihreänä.
Katuvalot sammuivat ja pian taas syttyivät.

Kahdeksalta pimeni talo ja koko naapurusto.

Meillä ei ole takkaa ja nytkös se vasta harmittaa! Voipi tulla illan mittaan viileää. Milläpä tässä ruokaa laittaa?
Ollaan syöty leipää, porkkanoita ja pakasteesta mansikoita. Kohta loppuu kännykän ja tämän tietsikan akku.

Radiossa sanottiin, että myös vedenjakelu on vaarassa loppua Mäntyharjun ja Pertunmaan alueella. Juomavettä on varattu, mutta entäpä sitten tuo jätevesihuolto?! Ou mai kaad...
Pitäisi kuulemma varata parin päivän ruokatarvikkeet. Voi himskatti, Koslan tankki on tyhjä, eikä bensapumput toimi. Mies tuo töistä tullessaan jotakin hätä-apua.
Eihän täällä pysty olemaan jos ei ole lämmitystä. Noh, onhan kellarissa on saunan puukiuas...

Lähimmät tutut asuvat 50 km:n päässä. Lapsilla jatkuu ainakin näillä näkymin koulu normaalisti.
Vaikka tässä ihmiset evakkoon pääsisivätkin johonkin, niin mihin mie tungen nuo seitsemän kissaa?!!

Järkyttävää, miten riippuvainen nykyihmisen elämä on sähköstä!

Elliannan eväät lämpeni tänään näin

Tuli paha kakku

Pitäähän sitä nyt sunnuntaisin jotain paakelssia olla, joten tänään oikein panostin ja perinteisen sunnuntaipullan sijaan väänsin appelsiini-suklaakakun. Hyyh... pahaa...
Tummasta suklaasta tehty kuorrute maistui niin karvaalta, että sweet sixteeniäkin puistatti. Eipä tullut itsellenikään mielitekoa ahmaista kakkua kitusiini. Jerrylle ja Veetille sen sijaan maistui... Outoja poikia...

Moni kakku päältä kaunis

Minä söin kakkua! Hyppäsin ja nykäisin pöydältä lautasellisen alas ja pistelin poskeeni. Hyvää oli! Eukko vaan tuli  kiljumaan siihen viereen jotain, mutta onneksi oon nopsa poika!

Ou mai bäk!

Elliannalle on puhjennut kaksi ensimmäistä hammasta! Olen iloinen, mutta yllätyksekseni myös hieman haikean surullinen. Vauva kasvaa niin kohinalla ja tahtoisin pitää hänet vauvasena vielä piiiiitkän, pitkän ajan. Ensimmäisen lapsen kanssa sitä odotti aina innolla seuraavaa opittua taitoa ja kehitysvaihetta, nyt ei millään haluaisi luopua tästä vauva-ajasta. Pysähdy aika, seisahdu kello. (ja varsinkin se oma biologinen)

Elliannan fysioterapeutti vetää kahvakuulajumppia ja lupauduin mukaan perjantain ryhmään. Selkäni oli toista mieltä ja sanoi eilenaamulla oman mielipiteensä. Ja pah! Särkylääkettä nassuun ja menoksi.
Olin ainut ensikertalainen, muut olivat aloittaneet jo syksyllä. Niin pieni on maailma ja varsinkin Mäntyharju, että naapurin rouvakin sattui olemaan samassa ryhmässä. Tavattiin siis ensimmäistä kertaa.
Neljän kilon kuula oli kaikkein pienin ja sen valitsin. Olipa hikistä hommaa! Selkä kesti ihan hyvin ja kuntokin kohtalaisesti. Oikeastaan tuntui aika sopivalta liikuntamuodolta tällaiselle rapakuntoraisalle.

Tänä aamuna en sitten päässytkään sängystä ylös. Selkä voitti.

O-ou..

"Voi pylpyrä, saatiin oma kylpylä

Vuoti vettä kellarin katosta,

tirsui paljon sitä myös matosta

Putki poikki ja paineet nollassa,

paitsi tämän talon isännän pollassa

Meinasi kyynel tirahtaa

ja jotain pöksyyn lirahtaa,

muttei pisaraakaan enenpää

kannata vuodattaa kenenkään

muuten voi vaikka hukkua,

oisi silloin, öö... paha nukkua!"

"Saatiin hätiin putkimies

se vuotokohdan heti ties

Nyt on lapioitava märkää purua

ettei tule homeista surua"

Vuotokohta keskellä

Vanha talo pitää isäntäväen viriilinä! Ei lopu hommat kesken. 

Eilispäivän hyvä uutinen oli, että erääseen perheeseen syntyi yhdeksäs lapsi! Ihanata!

Ja minulle tuli kirjakerhosta tilaamani ale-paketti. Tuo Tom Wolfen kirja oli kaupanpäällinen ja veikkaan, että jääpi lukematta. On meinaan saman kirjailijan eräs aiempikin yhtä paksu kirja tuolla lukemattomien kirjojen joukossa. Luen ne vaikka sitten eläkeläisenä... kun on aikaa...

Heti lähti lukuun Heikki Turusen Jumalan piika. Siinä päähenkilönä on synnytyspelkoinen nainen. Hmm.

Maanantaimurkutusta

Jumppari jätti viime kerralla pallon lainaan. Sen kanssa ollaan tänään reenattu ahkerasti.

Oon syöny vähän porkkanaa, nenu on ihan oranssi..

Paras äiti on pullantuoksuinen. Tämäpä leipoikin sämpylöitä ja huomasi, että olisi vissiin sittenkin pitänyt niitä pullia... 13vee tuli kotiin ja ajauduimme nokkapokkaan. T ä l l ä kertaa aiheena oli suurperheellisyys. Ei kuulemma ollenkaan hyvä juttu. T a a s sain kuulla myös, että tämä paikkakunta on ihan hanurista...

Kävin kolmannen ja viimeisen kerran jutskailemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa "vauva-alakulosta".
Tarvetta sen asian enenpään vatvomiseen ei ole :) Jos alakuloa tulee, niin se johtuu kyllä sitten ihan jostain muusta.

... esimerkiksi vaikka tällaisesta:
Sweet sixteen "ilahdutti" äitiään lauantai-iltana klo 23. Oli ollut pippaloissa, joissa juotiin kaljaa ja hiphei, poliisit olivat tulleet paikalle. Nimet oli otettu ylös kaikilta, myös tyttäreltä, vaikka väittikin, ettei ollut mitään juonut... Just joo..


Murkkuikäisen vanhempien tärkein tehtävä on yrittää pysyä hengissä.

Lohtuostoksilla

Mikäpä auttaisi paremmin mielen korvennukseen kuin kunnon ostosreissu. Siispä suuntasin tänään pitkästä aikaa yksikseni Mikkeliin. Koslan bensavalo oli palanut jo turhan kauan, joten pakkohan sitä kalliinpaa 98E5 menovettä oli ensimmäisen kerran ostaa. (sadattelua tähän väliin) Bensavalo kyllä palaa aina, mutta nyt vuorostaan toinen ajovalo oli pimeänä. (sadattelua tähänkin)

Ensin siis pikahuoltoon, joka mainosti olevansa tänään auki ja tarjouksessa oli ajovalon vaihto hintaan 15e. Kas vain, Kosla vaatiikin kalliimman lampun kuin tarjouksessa ollut peruslamppu. Halavatun vehe! Ei tosiaankaan mikään köyhän auto. (taas sadattelua)
Harmistuneena poikkesin automyynnin puolella kurkistamassa, olisiko siellä sopivaa pikkuautoa vähävaraisen tarpeisiin, mutta eipä löytynyt.

Suuntasin kikanttiin ja mukaan lähti tulostin ja... VAAKA. Jospa nyt pysyisi kilot paremmin kurissa :)
Lapsille kävin ostamassa vähän vaatetta ja itsellenikin löysin jotain pientä. Tai eihän se mitään pientä ollut kun päälle mahtuu ;)

Ei mutta nyt höpinät sikseen, tellusta tulee kohta Munamies!

Min oon niin vihain!

Itselleni. Eilen oli neuvolapäivä. Meillä ei ole kotona vaakaa, joten kun neuvolantädin vaaka sattui siinä lattialla sopivasti olemaan, niin pitihän sitä kokeilla. VIRHE! Koko eilispäivä meni tuon lukeman takia pilalle. Jestas, mikä syvä ketutus! Jälkitarkastuksen jälkeen tullu VIISI kiloa lisää! Ja mie sentään oon jo kaks viikkoa kiduttanu itteäni tällä suklaansyöntilakolla... uagggghh!!

Näkeehän sen peilistä, että eukko kumpuilee vähän sieltä ja täältä, mutta mikä ihme siinä on, että siihen todellisuuteen heräämiseen tarvitaan se vaaka? Ahneella suklaasyöpöllä on läskinen loppu. Mihinköhän mie olen kuvitellutkaan sen järettömän suklaamäärän päätyvän? Siinä se nyt pönöttää vyötäröllä ja kaksoisleuka painaa varmaan kilon, posket kilon kumpainenkin. Ei hyvää päivää...

Ellianna sen sijaan oli venähtänyt pituutta niin, että painokäyrä on laskusuunnassa. Miks en mie kasva pituutta?!!! Rinsessa sai rokotukset kumpaankin reiteen ja rota-rokotteen suuhun. Nyt onkin sitten lämpöä ja neiti ihan uupunut.

Tänään pääsin ladulle jo heti aamusta. Siinä sauva soi ja suksenpohja iski kipinää. Murh!

Tohtorinalku?

Löysin vihkon, johon ilmeisesti Jerry 9 vee on harakanvarpaisella käsialla tehnyt muistiinpanoja. Harmi, ettei ole skanneria käytössä, mutta tässäpä lista kirjoitusvirheineen päivineen. ( Saanko tämän perusteella olettaa, että saadaan vielä joskus lääkäri tähän perheeseen, saanhan...? )

Taudit

Älä ota sitä kuvaa vielä! Tältä puuttuu pippeli..

Pahat taudit                                                    

1. oksennus tauti
2. Kuume
3. Tuhka rokko
4. Vesi rokko
5. kurkku kipu

Tappavat taudit

1. sika influenssa
2. lintu influenssa
3. Myyrä kuume
4. keuhko kuume
5. Allergia reaktio

Ei haitalliset taudit

1. Mahan kipu
2. Pään särky
3. hammas kipu
4. kasvukipu
5. ripuli

Lankailua

Ääh, kauheeta herätä hirveään päänsärkyyn. Eilisiltana ilma oli kyllä mitä mahtavin ja latu justiinsa hyväksi ajettu, mutta nyt tämä Mäntyharjun "hilkkariihivuori" huomasi olevansa ihan loppu. Ei kulkenu ei. Hartiat on ihan jumissa. Urheilija ei tervettä päivää näe.

Seitkytluvulla vaikuttivat hiihtäjät Helena Takalo ja Hilkka Riihivuori. Kun me tenavat sitten lähdimme hiihtelemään, minä halusin aina olla Hilkka, koska sillä oli tummat hiukset kuten minulla. Helena en missään nimessä voinut olla, koska hän oli vaalea. Marja-Liisa Hämäläinen, nyk. Kirvesniemi, oli silloin ihan out, kun ei se koskaan voittanut.

Nooh, Marja-Liisan aika tuli myöhemmin ja eilen hänet palkittiin aika muhevalla tunnustuksella urastaan.

Kovin on jähmeää tämä villasukankin teko. Uudenvuodenpäivänä aloitettu sukka on vasta nyt valmis. Toisen sukan silmukat on saatu puikoille. Paikallisessa Tokmannissa oli langat alessa ja muutama uusi kerä tarttui mukaan. Siihen vaan jonoon vuoroaan odottamaan...

Tarjouksessa olivat myös bombom -langat ja innoissani ostin sitäkin. Jossain blogissa olen nähnyt ko. langasta tehdyn kaulahuivin ja kun se mainittiin vielä nopeatekoiseksikin, niin "meninpä lankaan"...

Siitä mitää tullu!!! Kui ihmeessä tollasta pompulaa saa neulottua?!

Ne lapset, ne lapset..

"Ei näis oo mitää pornoo äiti, melkein kaikilla mun kavereillakin on tällaset", sanoi sweet sixteen ja lähti kyläilemään Kirkkonummelle vanhojen kavereiden luo. Jalassa oli niin karmeat pöksyt, että äitimammaa puistatti. Mustat, kiiltävät, vähän nahkamaisen vaikutelman antavat "lekkinksit".
Minkäs teet, maailma menee menojaan ja hair-mama jää silmät suurina hankeen ihmeissään. Mikä juna meni jo, muoti vai luoti? Miks en mie mitään ymmärrä? Prinsessat kasvaa ja äidistä tulee jälkeenjäänyt älykääpiö.

Talviurheilu meidän perheessä senkun lisääntyy. Isommat pojat saivat uudet sukset. Hetihän niitä oli päästävä testaamaan, siispä mamman kanssa ladulle.

Tiivistelmä Jerryn, 9v, hiihtoretkestä:
Miä en saa näit suksii jalkaan, byääää!... Milloin tääl oikein tulee alamäkiä?!.... Nonnii, mun vauhit pilaantu!... Ihan tyhmä mäki... Oottakaa-aa-a!... Koska tää lenkki oikein loppuu?... Byäää, sit kun ois ollu hyvä mieli, niin Veeti pilas senkin!

Että semmosta.

Hair mama suksilla

Sweet sixteen on loppiaislomalla kotosalla. Kävimme s-marketissa ostoksilla ja siellä, kirkkaissa valoissa, tytär teki huomion: "Jaa äiskä, päätit sitte lähteä kauppaan kaikkine karvoines. Jos oltais muualla kun Mäntyharjussa, niin saattais pikkasen hävettää, että äiti on tollanen hair-mama."
Musta villakangastakkini ei ole tainnut nähdä tarrarullaa vähään aikaan...

Serkkutyttö perheineen kävi siis eilen kylässä. Tuliaisostokset oli tehty Vantaan Fazerilassa ja meinasin saada sydärin, kun kaiken julman leipämäärän päätteeksi pöytään mäjähti kilon konvehtisekoituspussi. Ensimmäinen ajatus oli, että heippa sulle lakko. Toinen ajatus oli pienen välipäivän pito. Sykkeen hieman tasaannuttua päätin kuitenkin pysyä lujana. Seasta löytyi onneksi yksi kettukarkki.

Illemmalla oli aika herättää sukset neljän vuoden ruususen unesta. Kyllä olikin herättelemistä. Pitoteippiä ei tietenkään ollut. "Jalka potkee, suksi notkee, sujeilevi sukkelaan". Kaikenmaailman renkutukset sitä mieleen nouseekin. Vanha kilpahiihtäjä nosti päätään jossain sisuksissa ja jo sitä oli kilometrin jälkeen verenmaku suussa... ja eukko ihan puhki. Papparaiset sujakoivat ohi.

Kolme kilometriä aikaan 20 minuuttia. Hyvä alku.

Gösta Sundqvistin mainiossa Koe eläinpuisto -ohjelmassa tuli joskus 20 vuotta sitten suunnilleen seuraavanlainen runo, ihan sanatarkasti en välttämättä muista. (Sitäkin siinä sivakoidessa mietin, että herranjestas, onko siitäkin jo tosiaan 20 vuotta...?!)

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun latu on märkä ja syvä,
ja vaikka maalissa makaat
kuin tikku paskas,
niin älä veikkonen hyvä,
silti lopeta urheiluharrastusta,
se on rentojen jannujen puuhaa,
vaik joskus tuntuu,
et on kuupasssa kusta,
kun yksin pimeessä
skutsissa luuhaa,
Hiihdä Helke hiihdä,
isoa ympyrää
hop,hop,hop"

Jumppaa

Ellianna täytti tänään 5 kuukautta, oujess! Jokainen kuukausi lisää mittariin pienentää miun kätkytkuolemanpelkoa. Ihan hömelö oon sen asian suhteen, tiedetään.
Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla olin ihan sätkynä. Nukuinkin toisinaan käsi vauvassa kiinni, että muka tuntisin, jos se lakkaisi hengittämästä.
Mahallaan en ole uskaltanut vauvoja nukuttaa, vaikka ne parhaiten siten nukkuisivat, ja ulkona vaunuissa nukuttamisen kanssakin on vähän niin ja näin. Sisällä on helpompi rampata kyttäämässä, että sitä varmasti hengitetään.
Se on kai vaan joku semmoinen juttu, että sitä tuntee olleensa niiiiiiin onnekas, kun on ylipäänsä lapsen saanut, että pelkää sen onnen katoavan. Näin minä oon asian pähkäillyt.

Eilen kävi jumppari kolmannen kerran täällä meillä kotona. Kätevää, kun ei tarvitse itse aina raahautua johonkin. Hoitajan saaminen Sisulle ja Siirille jumppien ajaksi voisi myös olla aika hankalaa.
Nyt Eltsu vierasti ekan kerran oikein kunnolla. Ensin tuli kova parku ja jatkossakin alahuuli väpätti vähän väliä. Isot peruna-porkkanapuklit lensivät jumpparin pöksyille. Puolisen tuntia rinsessa jaksoi, sitten tuli lopullinen tuskastuminen.
Sen lisäksi, että oikea käsi pysyy enemmän nyrkissä, eikä Ellianna tavoittele sillä yhtä hanakasti lelua kuin vasemmalla, uusi havainto oli, että Eltsu ei vie oikeaa kättään vartalon keskiviivan yli.
Ahkeraa kotijumppaa taas reilu viikko seuraavaan kertaan. Ei oo vissiin kahvakuulia vauvoille, että voitaisiin vierekkäin tuolla lattialla puhista... ;)

Tänään on viides päivä ilman suklaata ja olo on ensimmäistä päivää hieman vähemmän turpea.
Mies pyysi illalla tuomaan kaupasta kaksi marapuu-levyä itselleen. Minä toin. Se toinen levy oli kuulemma vitsi... Vitsi, että jaksoi naurattaa >:(  Ei sitten edes syönyt niitä ja tuolla ne nyt makkarin hyllyllä sattuvat silmään joka kerran, kun siitä ohi kulkee. Ja mie kuljen useesti... Lisäksi tein kauhean havainnon keittiön kaapista. Siellä on leivontaan tarkoitettu valkosuklaalevy.
Nooh, huomenna on serkkutyttö perheineen tulossa kyläilemään. Sulatan sen suklaan vaikka kakun päälle.

Otahan Jansku porkkana...

Varoitus: Järkyttävää kuvamateriaalia

Vanha lastenloru hiirulaisen muistolle:

 

"Hiirulaisen hieno maja

oli vanha kenkäraja

siellä hiirulainen eli,

pienoisiaan paimenteli

pesi niitä, neuvoi noita

pienoisia palleroita

antoi maitoa ja pullaa

lauloi illoin tuutilullaa"

Yöllä siis räpsähti loukku. Eikä se ollut harmaa, vaan ruskea. 

Järkytti tuo osuma...

R.I.P

Järeämmät konstit käyttöön

Hei mikä TOI on?

Ei siis tullut saalista viime yönä. Sen verran Mies korjasi tuota minun aamuista kommenttia, että rapinaa oli kyllä kuulunut, mie vaan kuorsasin niin kovaa, etten kuullut... (ei naiset kuorsaa!) Oven toiselta puolelta ei ollut löytynyt julmaa kissateurastajaa ja henkitoreissaan vääntelehtivää avutonta hiirulaista. Ainoastaan sohvalla haukotteleva mirri. Yritämme loukutusta ensi yönä.

Mitä? Tuliko potkut?

Joulupukki toi miulle pari kuntoiluvälinettä. Näitä oon tässä päivän mittaan yrittänyt heivailla ees ja taas.

Mikä on tää kauhea napostelun vimma? Koko ajan tekee mieli syödä jotain. EN ole raskaana.

Viime yönä viiden aikaan

Riuska rapinaherätys. Nyt saattoi olla jo ihan varma, että se on samassa huoneessa. Napsautin lampun päälle ja sojotin sillä äänen suuntaan. Vähän hirvitti, että jos näkyisi vaikka joku julmettu keltahampainen tappajarotta... Tv-tason alla liikahti. Harmaa peräpää, siimahäntä ja pikkuruiset jalat pinkaisivat pakosalle.

Tänään tutkimuksissa ei löytynyt hienoa amerikkalaismallista puolipyöreää hiiren kotiovea, vaan patteriputken vierestä lähti oikein mahtikäytävä alaspäin. Toinen käytävä oli järsitty makkariin menevän oven viereen. Siistejä pikkuolioita ovat, kun papanoita ei näy missään.

Ei minua nuo hiirulaiset pelota tai mitenkään ällötä. Ne on söpöjä. Lapsena minulla oli tanssihiiriä, gerbiili ja marsu. Aina oli myös akvaario, koira ja kissakin silloin tällöin. Mummolan lehmät oli ihania. Kuuluin eläinsuojeluyhdistykseen ja Animaliaan. Haaveilin omasta hevosesta. (eikä se haave ole kuollut vieläkään) Metukkaa ei pystynyt syömään, kun iik, siinä saattoi olla hevosenlihaa...

Tänä päivänä ymmärrän kyllä, että haittaeläimiähän nuo pienet pallosilmät ovat ja meetvurstikin maistuupi oikein suunmukaiselta.

Ensi yöksi otan Missis Minni Maun tänne alakertaan. Ois vähän kissalle töitä. 

Hiiri? Mikä se on?

Vuoden ekana

"Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän taivaan
josta pilvet tekevät harmaan..."


Eppu Normaalin vanhan biisin alkusanat kuvaavat tämänhetkistä tunnelmaa. Päivä meni menojaan ja on niin tasapaksua, että plaah. Alkaa tämä kirjastohuoneen asukin elämä ottamaan voimille.

Kiva kun ulkona on ollut hyvä ulkoilusää. Pitkästä aikaa tuli heitettyä oikein hikinen vaunulenkki kera vanhemman koiran. Viime yön se onneton pelkuri vietti yläkerran vessassa. On se kerran viettänyt yönsä ulkonakin romuliikkeen rojupinojen alla, kun otti ritolat raketinpaukkeen takia ja löytyi vasta seuraavana päivänä.
 
Joulukuusi on melkein riisuttu. Stripparimallia se on muutenkin, kaikki neulaset putoaa kun vähän hipaisee. Huomenna sillä voi heittää keihästä.

Jouluisia laatikkoruokia syötiin (naperoiden nurinan säestyksellä) En muuten tästä lähtien vaivaudu enää itse tekemään  imellettyä perunalaatikkoa, sillä Kymppi-merkkinen tehdasvalmiste on huippuhyvää, oikea löytö.

Suklaata teki/tekee mieli useasti, mutta tässä on nyt vaan ajateltava verisuoniaan ja pysyttävä lujana. Taas on pistänyt vasemmalle puolelle vatsaan, eikä toppahousujen vetoketjukaan mene kiinni, joten...

Villasukan varren sain alulle ja nukuin päikkärit.
Se oli virhe, sillä tässä sitä nyt kukutaan ja kirjoitellaan liibalaabaa, kun ei uni tule.

Taidanpa jatkaa kirjan lukemista. Meneillään on Kathryn Stockettin Piiat ja ihan hyvältä vaikuttaa.