Viime yönä viiden aikaan

Riuska rapinaherätys. Nyt saattoi olla jo ihan varma, että se on samassa huoneessa. Napsautin lampun päälle ja sojotin sillä äänen suuntaan. Vähän hirvitti, että jos näkyisi vaikka joku julmettu keltahampainen tappajarotta... Tv-tason alla liikahti. Harmaa peräpää, siimahäntä ja pikkuruiset jalat pinkaisivat pakosalle.

Tänään tutkimuksissa ei löytynyt hienoa amerikkalaismallista puolipyöreää hiiren kotiovea, vaan patteriputken vierestä lähti oikein mahtikäytävä alaspäin. Toinen käytävä oli järsitty makkariin menevän oven viereen. Siistejä pikkuolioita ovat, kun papanoita ei näy missään.

Ei minua nuo hiirulaiset pelota tai mitenkään ällötä. Ne on söpöjä. Lapsena minulla oli tanssihiiriä, gerbiili ja marsu. Aina oli myös akvaario, koira ja kissakin silloin tällöin. Mummolan lehmät oli ihania. Kuuluin eläinsuojeluyhdistykseen ja Animaliaan. Haaveilin omasta hevosesta. (eikä se haave ole kuollut vieläkään) Metukkaa ei pystynyt syömään, kun iik, siinä saattoi olla hevosenlihaa...

Tänä päivänä ymmärrän kyllä, että haittaeläimiähän nuo pienet pallosilmät ovat ja meetvurstikin maistuupi oikein suunmukaiselta.

Ensi yöksi otan Missis Minni Maun tänne alakertaan. Ois vähän kissalle töitä. 

Hiiri? Mikä se on?