Nyt on kiikulaudan molemmat päät yhtä aikaa maassa. Ärh! Mikään ei onnistu, ei edes pulla.
Semmoisen ihmejutun huomasin jo parikymmentä vuotta sitten, että viikonpäivävehnäjauhoilla ei tule rakenteeltaan hyvää pullaa. Tähän päivään asti olen siis käyttänyt ihan muita merkkejä. Jostain tarjouksesta oli kuitenkin käteen tarttunut yksi pussillinen kyseisiä jauhoja (niin on komiat korvapuustit siinä pussin kyljessä) ja uskaltauduin nyt uudelleen kokeilemaan. Kierrepullia oli tarkoitus vääntää.
Taikina törisi jo koneessa kun huomasin, että ääh, voi on loppu. Ja pah, ompa väliä, ajattelin ja heitin sekaan desin kylmäpuristettua rypsiöljyä. Köh, tulipa mielenkiintoinen makuvivahde taikinaan... Kierrepullat vaihtuvat laskiaispulliksi kun jääkaapissa sattui sentään onneksi olemaan hilloa ja purkillinen vispikermaa.
Uunissa ne sitten repeilivät kuin raskausarvet :(
Ja sitten kiitokset kaikille osanotoista.
En ole ennen joutunut, enkä toivottavasti tämän jälkeenkään, saattamaan ketään hautaan. Ei ole ollut harmainta hajuakaan, mitä silloin pitää tehdä, kun tulee ilmoitus lähiomaisen kuolemasta.
Alzheimerin taudista johtuen isälleni oli määrätty edunvalvoja ja jotenkin tyhmänä kuvittelin, että tuommoinen henkilö hoitaa valvottavansa kuoppaan asti. Netistä tietoa etsiessäni huomasin, että edunvalvojan hommat loppuvat valvottavan kuolemaan ja siitä lähtien vainajan asioita hoitaa kuolinpesä. Nousi tässä vaiheessa jo vähän niskakarvat pystyyn...
Isälläni oli tunnetusti raha-asiat ihan keturallaan. Kaik oli mänt eikä tainnut ihan piisatakkaan. Vähän tutisutti tuo velkojen periytymisen mahdollisuus, joten otin selvää, kuka oli isäni edunvalvoja ja soitin hänelle. Sieltähän sitten selkisi. MINÄ olen nyt KUOLINPESÄ ja minulle kuuluu isäni hautajaisjärjestelyt ja perukirjan teettäminen. Ja joo-o, velkajärjestely on tehty ja maksuohjelma meneillään.
Jotenkin ahdistaa. Olo on surullinen, mutta samaan aikaan myös tuskastuneen pettynyt. Sen lisäksi, että isäni viis veisasi eläessään lapsestaan ja lapsenlapsistaan, jätti vielä jälkeensä minulle tällaisen paskahomman hoidettavaksi. Perukirjoja saa teetettyä vaikka hautaustoimistossa, mutta juuri tuo velkajärjestely aiheuttaa nyt päänvaivaa, pitääkö minun hommata oikein pesänselvittäjä? Miten haetaan kuolinpesä konkurssiin?
Edunvalvojalta on vielä tulossa minulle kirje, joten toivottavasti ensi viikolla alkaa selkiintymään.
Isälläni on kolme siskoa ja olen heittänyt avunpyynnön sinne suuntaan hautajaisjärjestelyjä varten. Sen verran on selvinnyt, että isäni oli toivonut polttohautausta ja tuhkien sirottelua tiettyyn metsään.
Ei kai sitten tarvitse hautakiveä.
Agentin äiti kuoli viime syksynä ja nyt minua kävi kuumottamaan sekin, että miksei agentti sen vertaa välittänyt ottaa osaa äitinsä kuolemanjälkeisten asioiden hoitoon, että osaisi nyt vähän neuvoa minua.
Tulipa sitten päästettyä ilmoille muutama muukin asia joka ärsyttää, jolloin agentti hiiltyi myös ja tahtoi sormuksensa pois.
Pitänee kai alkaa etsiskelemään jonkinlaista kattoa tämän kuolinpesän päälle.
Tulis ny salama ja tappais mun.
