Aamupotku

Ihania nämä valoistuvat, rapsakat kevätaamut! Paitsi, että herätys a'la kääpiöpinseri klo 5.50 ei ollut kovin ihanaa. Jäbä on alkanut tahtomaan ulos aamunkajon rytmiin ja hiisi, tämähän ei oikein saletisti natsaa. Pakko oli kuitenkin lähteä, kun tietää, mitä lähtemättömyydestä olisi seurannut. Kökkökasan se roikales oli kuitenkin jo ehtinyt eteisen oven eteen pykäistä ja tietenkin matolle.
Yhdeltä ystävältä sain viikonloppuna vinkin, että jos pyyhkii pinnat etikalla, niin koiranpissin haisut neutraloituu ja koira ei enää nostaisi koipeaa automaattisesti samaan paikkaan. Heti testasin. Pesin keittiön lattiat, pöydänjalat ja seinät etikkaliemellä ja häivyin yläkertaan hoitelemaan kissanpisupaikalle samat systeemit.(Juu, siellä on vielä se kuseksivapaskantava katti, kun en ole raaskinut...) Kun tulin takaisin alas, odotti eteisessä seinää pitkin lattialle valuva koiranliru... Se siitä.
14-vuotias toi ennen kouluunlähtöä muutaman kokeen allekirjoitettavaksi ja nakkasi laukkunsa siksi aikaa eteisessä lojuvaan laatikkoon. Harmi vaan, että laatikkoon oli kissa käynyt vääntämässä murhat tortut ja laukun pohja oli täynnä sitä ihtiään. Kuului hurjaa sadattelua ja huuto "jos minä saisin päättää, niin tässä talossa ei olis yhtään kissaa ja vain yksi koira!!!"
Täytyy kai tämän mamman vaan kovettaa sydän ja tilata aika eläinlääkärille.

En edes kehtaa kertoa, kuka sen laatikon kävi sillävälin siivoamassa, kun olin hakemassa paperia, mutta sitä siivoojaa mie en tänään silitä! Yök.

Sen verran adrenaliinivirtaa tämmöisistä aamuherätyksistä saa, että olkkarin mattokin on tampattu jo ennen yhdeksää...

Eilen oli sopiva keli vääntää lumesta kaikenlaista mukavaa ja kas, tämmöinen taideteos kasvaa nyt talon nurkalla. (Onneksi ei ollut pullaa suussa kun ikkunasta tämän näin, ois menny väärään kurkkuun! ;)))

Jossain luonto-ohjelmassa näkyi kerran tämänmallisia termiittikekoja...