Hän on poissa.
Isäni
12.03.1950-02.03.2011
Tämä meni nyt näin. Enää ei tarvitse pohtia, menenkö isääni tapaamaan vai en. Luoja ratkaisi asian.
Kauniin päivän valitsi lähteä.
Miksi itken?
Eihän meillä ollut yhteistä taivalta, vain muutama kohtaaminen matkan varrella.
Vaikka toivoinkin paljon enemmän.
Niitä toiveitako suren,
kun kaikki on ohi nyt
-------------
Usein sitä ennen ajatteli
että jos olisi ollut toisin
jo lapsuudesta alkaen.
Jo syntymässä.
Jo ennen syntymää.
Vaan olisiko mikään
paremmin?
Olisin eri ihminen.
Elänyt eri elämän.
En olisikaan tämä. Minä.
En istuisi nyt tässä
auringon hyväiltävänä
sylissä tämä lapsi
pieni ihme
maailman kokoinen
en osaisi sitä ihastella
en rakastaa tätä hetkeä.
(Maaria Leinosen runosta hiukan mukaeltu)
Isän iäisyysmatkaa siunaten
Janita
Otan osaa, janita<3
VastaaPoistaMeijän elämissä on niin uskomattoman paljon yhtäläisyyksiä, on pitäny sulle monta kertaa kertoa...mutta ootetaan sopivaa hetkeä.
Voimia<3
Toissa iltana asiasta keskustelimme. Merkillistä nehän olivatkin hyvästit!
VastaaPoistaItke Ystäväni! Halaan Sinua kunnes kohtaamme.
Toivon sinulle voimaa surra.
VastaaPoistaMinun piti ihan tarkistaa blogihistoriastasi, kun muistelin Sinun kirjoittaneen joskus isästäsi.
VastaaPoistaVaikka ehkä ristiriitaisin tuntein nyt suret, voit jopa syytellä itseäsi tekemättömistä asioista tai ihan mistä tahansa (ainahan me läheisen kuollessa syyttelemme itseämme), nosta kuitenkin etusijalle ne asiat, jotka oma isäsi antoi elämääsi:
sepä ei sitten enää olekaan mitään vähää! Hänen ansiostaan Sinä olet juuri Sinä ja koko elämäsi ajan isäsi tunsi sydämessään suurta iloa ja ylpeyttä siitä, että hänellä on tytär, Sinä.
Taitoa, sanoja tai tilaisuuksia sen kertomiseen ei aina ollut. Elämä viskoo meitä milloin minnekin ja onneksi isäsikään ei tiennyt etukäteen päiviensä mittaa tai sitä, kuinka elämä viimeisinä vuosina muuttuu.
Nöpöstiina kiteytti oivallisesti tärkeimmän: toivomme Sinulle voimia surra.
(Ja pyydä meiltä apua, jos vain on jotakin, jossa voimme auttaa.)
Kiitos teille blogiystävät, kyllä tämä tästä. Isätöntä menoa on ollut elämä tähänkin asti, kaipa se sujuu tästedeskin.
VastaaPoistaOlet ajatuksissa
VastaaPoistaOtan osaa suruusi,meitä kaikkia koetellaan joskus ja kovin ottein♥,koeta kestää,aurinko paistaa risukasaankin!..
VastaaPoistaOtan syvästi osaa suruusi ja toivon voimia sinulle <3
VastaaPoistaSyvä osanottoni Janita!
VastaaPoistaVoimia!
Voimahali täältäkin!
VastaaPoistaVoi, osanottoni Janita ja jaksamista.
VastaaPoistaPoissa silmistä ei tarkoita poissa sydämestä..
VastaaPoistaOlen Janita vilpittömästi pahoillani puolestasi. Ristiriitaisille tunteille on tarpeen antaa tilaa, keskeneräisille asioille aikaa eheytyä.
Otan osaa suruusi. :(