Perintö

Puuduttaa tämä lumentulo. Lievää kevätväsymystä havaittavissa. Olen väsynyt odottamaan kevättä. Tulisi jo.
Kasvihuoneessa sentään jo rehottaa.

Kesäleimu

Viikko sitten lauantaina oli isäni siunajaiset. Oli ihan kaunis tilaisuus ja itkeä vollotin koko toimituksen ajan. Muistotilaisuutta ei varsinaisesti ollut, vaan hörppäsimme sukulaisten kanssa kahvit Pyhtään ABC:llä.

Tuliaisina kotiin tuli vanhoja valokuvia ja... TADAA!!

 Tämä. Saanen siis esitellä perintöni.

Täytetty mäyrä.

Nimesin sen Oskuksi. Agentti sanoi, että myydään se pois, mutta eihän tuota raaski. Sillä on niin surullinen ilmekin. Sopii sitäpaitsi meidän ruskeavoittoiseen sisustukseen. Tässä kohtaa täytyy olla tyytyväinen, että ei ole muita perillisiä... Kauheaa olisi riidellä yhdestä mäyrästä...  ;)))

Siunajaisten jälkeen oli tyhjä, samaan aikaan levollinen, mutta paha olo. Isäni jäämistön valokuvia täällä illalla selaillessani tyhjensin punaviinipullollisen kitusiini. Koko yön sain sitten oksentaa pahaa oloani ulos. Taisi se viimein tulla. Nyt olen ihan sinut asian kanssa, vaikka onhan tässä vielä kaikenlaista juttua jäljellä ja ajatukset välillä missä sattuu.
Tuhkat sirotellaan lumien sulettua isäni toiveesta samaan metsään, jonne hänen isänsä kuoli.

Yleinen oikeusaputoimisto ei minua asiakkaakseen huolinut, koska kuolinpesässä on sen verran rahaa, että siitä on varaa perunkirjan teko maksaa. Odottelen nyt kaikkien asiapapereiden saapumista ja nakkaan ne sitten tuonne lakimiehelle.