Kevyesti keskellä viikkoa

EA1 tuli suoritettua syksyllä ja tänään sitä suoritetaan koulussa, joten mulla on vapaapäivä. Olin niiiin kurja äiti, että vein pirpanat hoitoon ja ajattelin keskittyä lukemiseen. Vappuaattona on anatomian tentti ja lisäksi olen haalinut avoimen amk:n puolelta ylimääräistä pikku puuhaa.
Vaan onkos tämä nyt sitä lukemista? Tässä on käymässä taas vanhanaikaisesti niin, että kaikkea muuta hommaa tulee tehtyä, muttei sitä mitä piti.

Vanhimmalla typsyllä on tänään jännä päivä. Eilen tuli tieto, että pienenpieni vuokra-asunto olisi hänelle osoitettuna ja tänään sitä voi käydä katsomassa. Opiskelijakämpässä kun on ollut kaikki tarpeellinen, kuten sänky ja pöytä, valmiina ja täällä kotona taas nuorempi sisko on "perinyt" kalusteet, niin taitaapi olla Ikeaan pian asiaa.
Viime vuodet ovat olleet aika hektistä aikaa kaikin puolin, niin tässä sitä nyt maamo ihmettelee, että mihin se aika yhtäkkiä livahti? Vastahan mie ite olin tuossa tilanteessa. Tosin onneksi tytön ei tarvi ihan yhtä tyhjästä nyhjästä kaikkea, eikä niin yksin kuin äitinsä silloin yli 20 vuotta sitten kun lakanat roikkuivat yksiön ikkunoissa.. työkaveri toi veitsen ja haarukan... pyykki piti pestä käsin kun ei taloyhtiössä ollut pesutupaa...

Mutta oli se oma vapaus.
Toisaalta myös yksinäisyys.

No, enää ei tarvi yksinäisyyttä potea, vaan lähinnä huonoa omaatuntoa siitä, että raakasti ottaa itselleen tällaista omaa aikaa.

12-vuotias tuli koulusta jo puolilta päivin. Paistoin vohveleita ja syötiin niitä kahelleen kermavaahdon ja suklaasiirapin kera.

Tää vohvelijuttu on meillä ihan uus ja hakusessa on se "maailman paras" vohveliresepti, joten vinkvink :D

Mjaaha, lukisko sitä anatomiaa vai tekiskö kivunhoitotehtävää? Ulkona paistaa kyllä aurinko ja haravallekkin olis hommia....

Phiu

Ensimmäinen työssäoppimisjakso ohi. En sano, että onnellisesti ;) Päiväkotitenavat ovat kyllä ihania, mutta mie menin ihan tiedottomaks ja taidottomaks, kun ne heittäytyivät hankaliksi. Varmaan huomasivat, että tuo akka se ei oikein osaa.. (ja sillä on seittemän omaa...) Pihalla meinasi silmät siirtyä väyrysmäiseen asentoon, kun yksi meni sinne ja toinen tänne.
Tykästyin päiväkotiin työpaikkana. Homma ei ole fyysisesti raskasta ja kiireettömyys mainitaan oikein hyveeksi. Lisäksi päivätyö ja viikonloput vapaita, nam. No, täytyypä tuumailla sitä ens kevään suuntautumisvaihtoehtoa, aikaahan tässä vielä on.

Tämä näyttötutkintojärjestelmä sai pukkaamaan otsalle hikeä. Hirveä ressi oli siitä, miten viimeinen näyttöviikko sujuu. Oikeastaan karmeinta oli niiden arviointikriteereiden tyrkkääminen oikeiden toimintojen kohdalle ja sen miettiminen, että mitenköhän tämä hiivatin kriteeri oikein (muka) tulee tässä toiminnassa näkyviin.
Seuraavan näyttöhomman teko sujuu toivottavasti jo paremmin. Kaikki ovat tosin pelotelleet, että hoidon ja huolenpidon näyttö onkin jo paljon vaikeampi. Kiva.

Täällä on nyt rauhallista. Vietämme laatuaikaa kahdestaan lapsi numero neljän kanssa. Muut lähtivät vaarille. Käytiin hakemassa kaupasta jokunen suklaamuna puoleen hintaan. Kananmunia olikin turha etsiskellä, loppuneet kaikki.
Kummallista tämä elo nykyään. Jouluna oli pulaa voista, pääsiäisenä munista. Mikä mahtaakaan olla seuraava pulatuote? Paree ruveta hamstraamaan krillimakkaraa juhannukseksi... ;)

Meillä onkin nyt vähän äreemmät puput ikkunassa...

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!!!