Tykästyin päiväkotiin työpaikkana. Homma ei ole fyysisesti raskasta ja kiireettömyys mainitaan oikein hyveeksi. Lisäksi päivätyö ja viikonloput vapaita, nam. No, täytyypä tuumailla sitä ens kevään suuntautumisvaihtoehtoa, aikaahan tässä vielä on.
Tämä näyttötutkintojärjestelmä sai pukkaamaan otsalle hikeä. Hirveä ressi oli siitä, miten viimeinen näyttöviikko sujuu. Oikeastaan karmeinta oli niiden arviointikriteereiden tyrkkääminen oikeiden toimintojen kohdalle ja sen miettiminen, että mitenköhän tämä hiivatin kriteeri oikein (muka) tulee tässä toiminnassa näkyviin.
Seuraavan näyttöhomman teko sujuu toivottavasti jo paremmin. Kaikki ovat tosin pelotelleet, että hoidon ja huolenpidon näyttö onkin jo paljon vaikeampi. Kiva.
Täällä on nyt rauhallista. Vietämme laatuaikaa kahdestaan lapsi numero neljän kanssa. Muut lähtivät vaarille. Käytiin hakemassa kaupasta jokunen suklaamuna puoleen hintaan. Kananmunia olikin turha etsiskellä, loppuneet kaikki.
Kummallista tämä elo nykyään. Jouluna oli pulaa voista, pääsiäisenä munista. Mikä mahtaakaan olla seuraava pulatuote? Paree ruveta hamstraamaan krillimakkaraa juhannukseksi... ;)
Meillä onkin nyt vähän äreemmät puput ikkunassa...
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!!!
Ilööv juu!!! Kivaa oot tullu takas!!! Ja kouluun menny, siitä minäkin haaveil(i)en!
VastaaPoistaJa Hiltonissa kaikki mennyt...hmmm...hyvin,siis talolla menee hyvin ja lähes 18v. viihtyy...liian...hyvin;/
Tervetuloa takaisin! Ja onnittelut opiskelupaikasta. Mä taas en tiedä onko musta enää töihin päiväkotiin. Olin kyllä viimeksi aika vaativassa paikassa töissä, ei mikään huono päiväkoti, mutta henkilökunnalta vaadittiin paljon. Nyt perhepäivähoitajana pääsen selkeästi helpommalla :))
VastaaPoistaMulle esikoisen 18 täyttäminen oli kovempi juttu kuin kotoa pois muuttaminen. Meinasi pukata äidille vähän kriisiä :))
Kuule just tossa päivällä puhuttiin, että pitääkö ruveta varaamaan nakkeja vapuksi.
VastaaPoistaJos se näyttösuunnitelman väsääminen on hankalaa, niin on se sen arvioiminenkin! Ja sitten loppuarvointikeskustelu... Uh-huh, pari hiukka tiukkapipoisempaa oppilaitoksen edustajaa sattunu kohdalle.
Mä olen kyllä tosi hyvin viihtyny päiväkotimaailmassa. On kohdalle sattunu hieman paskempiakin työyhteisöjä, onneksi on vaihtamalla parantunut. Tykkäsin kyllä Katjan hommastakin, oma tupa ja sillee.
Mulla oli lähes syvän pysähtyä, kun Annu blogissaan puhui Kiikkulaudan emännästä! Mä olen niin paljon ajatellut sua, että suuri on ilo ja huojennus, kun olet taas kuulolla.
VastaaPoistaSun puheenaiheet tuntuu taas niin kotoisilta ja myötäeläviltä ja joka lauseeseen nyökyttelen täällä.
Tuo lähihoitajakoulu on kyllä sellanen asia, että varmaa työpaikkaa sillä ainakin suuremmilla paikkakunnilla itselleen petaa. Meillä kaksi "lasta" sai juuri kutsun soveltuvuuskokeeseen; Talouskoululainen nyt menee hihkuen, lukioon kärttävää poikaa patistelen kovasti. Juuri eilen sanoin hänelle, että kolmen vuoden kuluttua lähihoitajakoulun jälkeen
sun ei tarvitse olla päivääkään työttömänä. Kolmen vuoden päästä lukion käytyäsi et välttämättä saa työpaikkaa mistään.
. . .
Lasit olis munkin pakko hommata. Vähän ärsytti, kun kävin laulamassa, enkä nähnyt kirjasta laulun sanoja...
Paljon jouduit maksamaan sun laseista? Mä en ollenkaan usko ostamaan kannustavia, että kaksitehot saisi edullisesti.
Ihan hurja halaus sulle! Kyllä tämä oli päivän paras uutinen, että olet hyvin hengissä.
No heippa Sirkku! Täällä ollaan juu, mutta ehkä harvakseltaan, kun tuntuu ettei kerkiä mitään.
PoistaTuohon lukiopoikajuttuun sanoisin, että anna mennä. Se on ihan viksua poikalapselta, jos lukioon menee ja lukuhaluja riittää. Lähihoitajakouluun pääsee sen jälkeenkin ja silloin selviää kahdessa vuodessa läpi. Toisaalta lukion aikana voi ajatus kypsyä vaikka sairaanhoitajakouluun...tai lääkikseen...
Rilleistä maksoin 389 euroa. Ei ollu halpaa ei.
Joo, täytyy kattoo, mitä se poika päättää. Nämä täällä kannustaa häntä, että "lukioon pääset sitten lähihoitajakoulun jälkeenkin..."
VastaaPoistaSekin on yks ihme juttu, että tuo poika, joka nyt meidän perheen parhaalla peruskoulun päästötodistuksella miettii jatkoja, sai viisivuotiaana diagnoosin puheenkehityksen viiveestä ja hahmotushäiriöistä, kävi puheterapiat ja erikoislääkärit, kävi eskarin puhehäiriöisten lasten päiväkodissa ja pääsi kouluun pienluokkaan, josta vasta vuosi sitten siirtyi isoon luokkaan. Hän on kiitollinen esimerkki siitä, että kun lapsen ongelma havaitaan ajoissa ja ammattilaiset löytää sopivat tukimuodot ja ne myös lapsi saa käyttöönsä, voidaan ongelmat selättää ja toteuttaa unelmia kuin kuka tahansa ilman lapsuuden diagnooseja.