perjantai 7. tammikuuta 2011

Hair mama suksilla

Sweet sixteen on loppiaislomalla kotosalla. Kävimme s-marketissa ostoksilla ja siellä, kirkkaissa valoissa, tytär teki huomion: "Jaa äiskä, päätit sitte lähteä kauppaan kaikkine karvoines. Jos oltais muualla kun Mäntyharjussa, niin saattais pikkasen hävettää, että äiti on tollanen hair-mama."
Musta villakangastakkini ei ole tainnut nähdä tarrarullaa vähään aikaan...

Serkkutyttö perheineen kävi siis eilen kylässä. Tuliaisostokset oli tehty Vantaan Fazerilassa ja meinasin saada sydärin, kun kaiken julman leipämäärän päätteeksi pöytään mäjähti kilon konvehtisekoituspussi. Ensimmäinen ajatus oli, että heippa sulle lakko. Toinen ajatus oli pienen välipäivän pito. Sykkeen hieman tasaannuttua päätin kuitenkin pysyä lujana. Seasta löytyi onneksi yksi kettukarkki.

Illemmalla oli aika herättää sukset neljän vuoden ruususen unesta. Kyllä olikin herättelemistä. Pitoteippiä ei tietenkään ollut. "Jalka potkee, suksi notkee, sujeilevi sukkelaan". Kaikenmaailman renkutukset sitä mieleen nouseekin. Vanha kilpahiihtäjä nosti päätään jossain sisuksissa ja jo sitä oli kilometrin jälkeen verenmaku suussa... ja eukko ihan puhki. Papparaiset sujakoivat ohi.

Kolme kilometriä aikaan 20 minuuttia. Hyvä alku.

Gösta Sundqvistin mainiossa Koe eläinpuisto -ohjelmassa tuli joskus 20 vuotta sitten suunnilleen seuraavanlainen runo, ihan sanatarkasti en välttämättä muista. (Sitäkin siinä sivakoidessa mietin, että herranjestas, onko siitäkin jo tosiaan 20 vuotta...?!)

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...


"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun latu on märkä ja syvä,
ja vaikka maalissa makaat
kuin tikku paskas,
niin älä veikkonen hyvä,
silti lopeta urheiluharrastusta,
se on rentojen jannujen puuhaa,
vaik joskus tuntuu,
et on kuupasssa kusta,
kun yksin pimeessä
skutsissa luuhaa,
Hiihdä Helke hiihdä,
isoa ympyrää
hop,hop,hop"

3 kommenttia:

  1. Oijoi,ihan katteksi käy...
    Mulla taitaa olla sama 4 v. edellisestä sivakoinnista.Ja sekin oli vain semmosta lapsen perässä raahustamista...nyt muistankin,että lopetin hiihtämisen kun ois pitäny ruveta Oikeesti hiihtään Tuulihatun perässä.Tuulihattu sitten opetti PikkuTytön...Mutta eipä taida murkkuni mun sekään enää paljoa hiihdellä... :))
    Mutta joskus elämässäni suorastaan pidin hiihtämisestä,muistan sen tunteen.Tämäkin korvan taakse,ehkäpä joku päivä yllätän itseni ja hiihtelen järven jäälle... :))
    Mainio runo!
    Ja onnea suklaalakkoon!Mää en ikinä pystyis!!

    VastaaPoista
  2. Hei,täällä näyttää olevan kiva blogi,tuttuja tarinoita arjen harmaudesta,jokapäiväisestä elämästä♥,joten piipahdan uudelleen tänne!

    VastaaPoista
  3. Mä olen vielä vaiheessa. "Ostaiskos sitä itselleen sukset tänä talvena?" Tätä olen kysellyt itseltäni viimeiset 3, tai 4, tai ...talvea.

    Että liehuta vaan lippua :)

    VastaaPoista