Tuhkasunnuntai

Tänään vietiin miun isän tuhka metsään. Sinne jäi keko kuusen juurelle, samaan skutsiin, jonne Gunnar-paappa kuoli ollessaan metsätoissä isäni ollessa silloin poikasena mukana.
Aika karuhan tuo toimitus oli. Tuhka oli ruskeassa paperipussissa ja vähän pöllähti, kun tätini sen avasi.
Minä kannoin pussin (oli aika painava) ja kippasin maahan. Ihan se näytti samalta, kuin jostain saunan uunista vedetty satsi, sillä erotuksella, että mukana oli pientä valkoista raetta. (luut...)
Tuli jotenkin kissanhiekka mieleen...

Ennen tuhkakeikkaa kävin mummulla. Juotiin karjalanpiirakkakaffet ja syötiin kinuskirahkat, jotka löysin Anjalan Salesta puoleen hintaan. Tuli ihan pappa mieleen. Papalla kun oli tapana, tarkan markan miehenä,  silmät kiiluen tonkia kaupassa kaikki punaisen lapun tuotteet. Tenavana vähän hävetti olla mukana. Nykyään teen näköjään itse ihan samaa ;))

Olen jo pitkän aikaa kaipaillut heinäseipäitä. Olis yks jutska tehtävänä. Tuli sitten mummolassa mieleen, että olisikohan jonnein navetan nurkkiin jäänyt mitään ja mummu muistelikin, että vanhan liiterin seinustalla seipäitä on joskus säilytetty.
Toivorikkaana hilpasin ulos, mutta eipä niitä löytynyt. Sen sijaan liiterissä nökötti vanha kamu...

Vanha Nuffield. Tällä mie kurvailin pitkin peltoa 15-kesäisenä. =D

Joku oli parturoinut mummolan nurmikon. Mummu kertoi, että kunta on palkannut jonkun työttömän hoitelemaan mummukoiden pihoja, eikä asiakkaalle koituva 5 euron hintakaan tuntunut pahalta.
Hieno juttu!

Mummun kanssa juteltiin tuonpuoleisen olemassaolosta ja mummu kertoi, että vaikkakin hän yksin siellä asustelee keskellä ei mitään, niin silti hän tuntee, ettei ole yksin. Joku on mummun kanssa, eikä mummua pelota. Arveltiin kanssaeläjän olevan suojelusenkeli.
Pienet itkut siinä vielä tirautettiin papan muistolle.

Tuhkanpölläyttäjäisissä tapasin taas pari uutta sukulaista joita en ollut ikunaan nähnyt. Takaisin tullessa nakkasin tätini kotiinsa ja käväisinpä vielä ohimennen eräällä opiskelukaverilla. Olivat kaivaneet aivan mielettömän suuren luonnonvesiuimalan pihalleen!! Enpä oo ennen vastaavanlaista nähnyt. Harmi etten älynnyt ottaa kuvaa.

Viime viikolla tuli kutsu juuri tuonne isän puolen sukulaistapaamiseen. Kotimatkalla mietin, miten hassua on, että tarvittiin isäni kuolema, ennenkuin tutustuin heihin. Kaiketi tämäkin oli jossain ylhäällä suunniteltu juttu.
Pysähdyin vetämään henkeä eräälle luonnonkauniille taukopaikalle. Lähetin kiitokset mummusta, muista ihanista sukulaisista, omista lapsista ja ihanista ystävistä jonnekkin tuonne taivaalle. Joo, Agentista kans.

Serkku oli laittanut mulle pari valokuvaa

Joku oli vielä pieni...

40 vuotta myöhemmin
se sama joku
on surullinen isänsä siunajaisissa