Taiteilijaelämää

Koulussa on meneillään hirmuiset kevätlukukauden loppurytistysviikot ja tulostakin on tullut. Anatomian tentissä repäsin ryhmän parhaimmat pisteet ja kun avoimen amk:n haavahoitotehtävästäkin tuli hyväksytty-merkintä, niin kuluneeseen viikkoon ei voi olla muuta kun yyybertyytyväinen. (lievää leveilyä...)

Sopivaan saumaan sattuikin sitten pieni itsensäpalkitsemisviikonloppu. Eli; Tää vietti viikonlopun akvarellinmaalauskurssilla, jes! Molempina päivinä Miekankoskella klo 9-15, aamupala, lounas ja päiväkahvi included. Luksusta. Pihalla en tarennu sutia heilutella, mutta jotkut rohkeat ja karaistuneet (ne oikeat taiteilijat) maalasivat järven rannassa.
Syksyllä aloittelin kansalaisopiston maalausryhmässä ja koko talvi meni akryyliväreillä tuhrustellessa. Nyt kokeilin siis ensimmäistä kertaa oikeaa akvarellimaalausta. A&A siis kokeiltu, milloin lie vaihdan vaihteen  Aasta Ööhön, eli öljyväreihin, sitäpä en osaa sanoa.

Märkää märälle tekniikka ei oikein sujunut. Malttamattomana immeisenä aloitin sutikoimisen liian aikaisin ja ensimmäinen teos meni täysin keturalleen.
Tämä siltakyhäelmä meni jotenkuten.

Maalaus on semmoista puuhaa, että siihen uppoutuu ihan täysillä ja aika kulkee kuin siivillä. Yleensä oon vielä harrastuspäivän jälkeen niin fiiliksissä, että saatan suttailla kaikenlaista yömyöhään. Tänäänkin kotiin tultua rykäisin vielä omin neuvoin yhestä matkailukirjan kuvasta tämmöisen majakkakuvan. Tosin tää "taide"teos on nimetty heti uudelleen. Se on nyt... PERSKALLIO.

(tämä on yksityiskohta, maalaus on vähän isompi, mutta ei siinä muussa osassa oo mitään katottavaa)

Ilmiselvästihän siinä pyllöttää jonkun hanuri. Jotain päästöjäkin näemmä vedessä lilluu.

Ehkä vuonna 3212 joku maksaa tästäkin 121 miljoonaa taalaa.

Villi veikkaus on, että tämäkin taiteilija kuolee sitä ennen rutiköyhänä.