Tämän kämpän edellinen asukki oli kaksi vuotta viis veisannut mitä pihalle kuuluu. Edes nurmikkoa ei oltu ajettu. Etupiha ja takapiha kasvoivat polvenkorkuista heinää, koiranputkea ja voikukkaa.
Juhannuksena raivasin suurimman osan pöheiköstä ja tänään lähti loput.
Ei tuolla nurmikko kasva, mutta KOTILOILLA on ollu varsinaiset kutemajuhlat. Yök. Niitä jäi kengän alle joka askeleella, ruts ruts vaan. Ellottavinta oli, kun sellainen limanuljaska lensi raivokkaan haravanheilutuksen tuloksena kroksin sisälle, jäi kantapään alle ja liiskautui.
Nyt on piha kalju ja tarttis suunnitella jotain helppoa ja kaunista kasvillisuutta. Mielellään ilmeisesti kotilonkestävää.
Heinäseipäille olisi ollut käyttöä. Harmi, että ne ovat vielä Mäntyharjussa.
Kai huoltomies ystävällisesti tuon kasan tuosta hävittää....
 |
| Etupihan istutus |
Viikonloppuna luin Katja Ketun Kätilön. Olipa pjornova se.
(siksi kai lukasin sen yheltä istumalta...)
Niitä vois kuulema syödäkin - niitä kotiloita!
VastaaPoistaMausta ja vaikutuksesta ei minulla ole tietoa:)
Onnea Uuteen Kotiin toivotamme!
Marttojen ohje kotiloiden häätöön on kuulemma houkutella ne ensin oluesta juopumaan ja sitten keittää... Siinäkään ei ollut mainintaa, että syödäänkö ne lopulta ;DD
VastaaPoistaOlet paljon ollut mielessä. Olet varmaan aika tiukilla uudessa kodissa, uudessa kaupungissa ja uudessa tilanteessa. Rohkaisen sinua kovasti kuulumisia kertomaan.
VastaaPoistaKaikkea hyvää syksytalveesi!
Talvikin on jo pitkällä. Toivon että voit hyvin, olen myös minä odotellut joko jotain Sinusta kuulisimme. Joulukin joutuu ja Mamma täällä vaan hidastuu!
VastaaPoista