Ihan roisto olo

Tänään päräytettiin taas Kosla tulille ja keula kohti Mikkeliä. Mirrilauman eväät olivat lopussa ja pisuaarit vailla kunnon hiekkaa. Siispä eläinkauppaan.

Yleensä minun normiostos, hiekkaa ja iso säkki muonaa, on maksanut öpaut 103 euroa. Nyt ostin normisatsin lisäksi vielä pinsupojalle pussillisen evästä. Hämmästyin, kun myyjä sanoi ostosten hinnaksi 76e ja joitain senttejä päälle. Kysyin, että miten tää voi olla näin halpaa? Myyjä selitti alennuksen. Minä siihen vaan totesin, että yleensä minun ostokset maksaa kyllä enemmän. Tarkistin vielä kuitista, että myyjä oli naputellut kaikki kassaan, ja kyllä, kaikki ostokset löytyivät kuitista. Myyjää hymyilytti.

Kotimatkalla laskin päässäni, että eihän sen laskun loppusumma voi mitenkään pitää paikkansa ja kaivoin kuitin esille. Johan selkisi. Kanta-asiakaskortilla saa 15% alennusta. Myyjä oli kuitenkin antanut alennusta 55%!!! Minulle tuli ihan semmoinen olo kuin olisin varastanut jotakin.

Melkein samanlainen tapaus kävi viime keväänä Espoossa, kun ostin yhdellä kertaa monelle tenavalle kevätvaatteet ja lisäksi kolmet lenkkarit. Myyjä höpötti siinä ihanista kevätvaatteista ym. ja laskun loppusumma oli pienempi mihin olin varautunut. Ajattelin laskeneeni väärin ja iloisena lähdin kotiin.
Taisi mennä muutamakin päivä. Ostoskuitti oli pudonnut eteisen lattialle ja sitä roskiin viedessäni satuin sen läpilukaisemaan ja ooops, kuitista puuttui kokonaan tytön ulkoilupuku!

Rehellisyys maan perii? Aikoinaan silloisesta lähikaupasta tytöt saivat rahasta väärin takaisin. Vitonen piti tulla, mutta kassa oli epähuomiossa antanutkin 20e. Tytöt olivat innoissaan ylimääräisestä, mutta tämä äiti olikin ilonpilaaja, ja lähdimme kauppaan asiaa selvittämään. Taisin olla ensimmäinen hullu kummajainen, joka tuo rahaa kauppaan takaisin. Niin yllättynyt oli myyjä.
Hieman myöhemmin kauppa meni konkurssiin. Omistaja oli sotkenut omat ja virman rahat.

Karmeelta tuntuu sekin, kun lähtee kaupasta ostokset maksaneena ja ovella alkaakin hälyt soida. Viime kesänä Stokkan Outletissa kävi näin ja enkä edes heti tajunnut, että sehän on minun kassi joka hälyyttää. Myyjä juoksi pihalle perään. Mentiin takaisin sisälle ja siinä sitten pussi tarkastettiin ja minä kaivoin naama tulirusona kuittia esille. Tietty kaikki muut asiakkaat kyyläsivät uteliaina vieressä. T-paitaan oli jäänyt hälytarra, jota kassa ei ollut huomannut poistaa. Kyllä hävetti, vaikka siis ihan ilman syytä. Koko päivän oli paha olo.

Toisenlainen nolotus tuli kerran pojan paidan kanssa. Ostin toissa kesänä Mikkelin Prismasta Veetille hupparin syksyä varten. Asuttiin silloin vielä Kirkkonummella. Kun koulut sitten alkoivat, eräänä viileänä päivänä huppari puettiin päälle. Iltapäivällä kotiin tuli vihainen kolmasluokkalainen. Takana istuva luokkakaveri oli huomannut Veetin paidassa hupun alla olevan hälytinlätkän.
Ajattelin, että nyt ne koulussa luulevat, että ollaan niin köyhiä, että varastetaan lapsille vaatteet. Kuitti paidasta oli hävinnyt jo aikaa sitten. Pakkohan se lätkä oli pois saada. Onneksi suostuivat Kirkkonummen Prismassa sen poistamaan, vaikka asiakaspalvelun täti hieman epäluuloiselta vaikuttikin.

Eikä tuo hälyläpäreiden kanssa vehtaaminen siihen loppunut. Viime syksynä ostin hätäpäissäni lauantai-iltana Elliannalle kastemekon Kouvolan Prismasta, kun seuraavana aamuna oli ristiäiset. Kotona sitten huomattiin, että tsiisus! Hälylätkähän se siinä mollottaa kauluksessa, pahimmoilleen niskassa! Kaupat olivat siinä vaiheessa jo kiinni.
Eltsun kummi on toisella paikkakunnalla s-marketissa töissä ja laitoimme hänet heti sunnuntaiaamusta pyytämään apua täältä Mäntyharjun marketista, että saisimme läpäreen pois vielä ennen kastetilaisuutta. Eivät suostuneet auttamaan. No, typy kastettiin häly niskassa ja seuraavalla viikolla ajoin Kouvolaan poistattamaan tuon kiusankappaleen. Kahvipaketti saatiin hyvitykseksi ja pahoittelut tapahtuneesta.

Että voi ostosten teko olla joskus hankalaa.