Ei oo seipäät kaatuneet päälle ;)) mutta kompuutterin laturi sanoutui irti joskus kesäkuun puolella. (nyt olen piipahtamassa täällä Agentin koneelta... jota ei niin vaan lainaillakkaan...)
Ensin ajattelin, että pieni tauko "koneella roikkumisesta" tekisi hyvää, enkä pitänyt kiirettä laturikauppaan menon kanssa.
Kun sitten viimenään sain jotain aikaiseksi, niin karmia yllätys oli, että eihän siihen vietävän samsunkkiin mikä tahansa varajohto käykkään. Tilaustavaraa on.
Nyt olen yli kolme viikkoa kärsivällisesti kärsien odotellut uutta laturia paikallisen kodinkoneliikkeen kautta. Ovat tainneet unohtaa koko tilauksen... Noh, ehkäpä saan homman hoidettua seuraavalla Mikkelin reissulla.
Että tämmöisiä tänne, ihan jees täällä muuten mänöö, Ellssun 1-vee synttäreitä odotellessa. Ei pirpanainen vielä kävele, mutta ilman tukea seisotaan jo tanakasti :)
Terkkuja!
(ranne mulla on kipiänä, kun olen "tekemisen puutteessa" neulonut villasukkia puikkoset savuten... )
"Sitähän tämä elämä on, keinumista kiikkulaudalla. Välillä taivaita hipovia onnentunteita, sitten tömähdetään tantereeseen niin, että hampaat kalahtavat. Satunnainen tasapaino ei kauan kestä. Yksin taas ei kiikkulauta nouse maasta. Kuka, tai mikä minua kiikuttaa?"
tiistai 26. heinäkuuta 2011
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Mulla on nyt... NIITÄ!
No ei sentään mitään täitä, satiaisia, kirppuja, matoja tai muita ite perkeleestä kotoisin olevia öttiäisiä ;))
vaan...
Tulipa tehtyä eilen Agentin kanssa oikein varsinainen seiväsmatka naapurikunnan puolelle ja tuliaisina peräkärrillinen näitä, ah!
Helle on sen verran sekottanu tämän muijan päätä, että etsiskelin eilen pikkuruista, edukasta soutuvenhettä netistä ja kas, sieltäpä pompsahti ilmoitus seipäistä 3 e/kpl. Samantien hommattiin ystävällisen naapurin avustuksella Koslaan peräkärri ja sitten se oli menoa. Nyt sitten vaan värkkäämään maalaisromanttista sängynpäätyä...
Kaupantekijäisinä sain vielä nämä:
Päätyvät seinälle, jahka kerkiän vähän fiksata.
Tässäpä vielä näyttävästi rokotettu pirpana ja ilmiselvä tavja havonen-hymy, paukamista siis viis =)
vaan...
Tulipa tehtyä eilen Agentin kanssa oikein varsinainen seiväsmatka naapurikunnan puolelle ja tuliaisina peräkärrillinen näitä, ah!
HEINÄSEIPÄITÄ, vihdoinkin =)
Helle on sen verran sekottanu tämän muijan päätä, että etsiskelin eilen pikkuruista, edukasta soutuvenhettä netistä ja kas, sieltäpä pompsahti ilmoitus seipäistä 3 e/kpl. Samantien hommattiin ystävällisen naapurin avustuksella Koslaan peräkärri ja sitten se oli menoa. Nyt sitten vaan värkkäämään maalaisromanttista sängynpäätyä...
Kaupantekijäisinä sain vielä nämä:
Päätyvät seinälle, jahka kerkiän vähän fiksata.
Tässäpä vielä näyttävästi rokotettu pirpana ja ilmiselvä tavja havonen-hymy, paukamista siis viis =)
Ihanan kuumaa, taidanpa lähteä mattopyykille =)
torstai 9. kesäkuuta 2011
Survivor
Keväisestä minikasvihuonetta koetelleesta tsunamista selvisi tasan yksi kesäleimu. Alkuun selviytyneitä oli useampikin, mutta armoton kissapeto pääsi tekemään selvää muista kovanonnen toipilaista surullisin seurauksin.
Istutin yksinäisen leimun ulos ruukkuun ja jiiihaaa! Nyt se kukkii!
Rajasin yhden uuden kukkapenkin turveharkoilla. Yksi harkko sahattiin neljään osaan, niin riitti pidemmälle matkalle ;) Nyt harkkopalikat ovat jotenkin kutistuneet ja vääntäneet reunansa ulospäin... en tiijä pitäisköhän niitäkin sitten kastella samalla kun kukkia?
Sattuisikohan kukaan tunnistamaan tätä kukkijaa... pikkuinen pehko tällaisia löytyy myös vaaleanlilalla kukalla
Meijjän talo kerää ohikulkijoiden katseita. Tähän asti tämä torppa on muistuttanut kulahtaneen maalipinnan takia himppasen kummitustaloa. Nyt on jo alareuna Agentin korkeudelle asti saanut uuden maalin. Nosturi saadaan ilmeisesti seuraavalle viikonlopulle.
Istutin yksinäisen leimun ulos ruukkuun ja jiiihaaa! Nyt se kukkii!
Rajasin yhden uuden kukkapenkin turveharkoilla. Yksi harkko sahattiin neljään osaan, niin riitti pidemmälle matkalle ;) Nyt harkkopalikat ovat jotenkin kutistuneet ja vääntäneet reunansa ulospäin... en tiijä pitäisköhän niitäkin sitten kastella samalla kun kukkia?
Sattuisikohan kukaan tunnistamaan tätä kukkijaa... pikkuinen pehko tällaisia löytyy myös vaaleanlilalla kukalla
Täällä mie vaan olla pulluttelen!
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Tuhkasunnuntai
Tänään vietiin miun isän tuhka metsään. Sinne jäi keko kuusen juurelle, samaan skutsiin, jonne Gunnar-paappa kuoli ollessaan metsätoissä isäni ollessa silloin poikasena mukana.
Aika karuhan tuo toimitus oli. Tuhka oli ruskeassa paperipussissa ja vähän pöllähti, kun tätini sen avasi.
Minä kannoin pussin (oli aika painava) ja kippasin maahan. Ihan se näytti samalta, kuin jostain saunan uunista vedetty satsi, sillä erotuksella, että mukana oli pientä valkoista raetta. (luut...)
Tuli jotenkin kissanhiekka mieleen...
Ennen tuhkakeikkaa kävin mummulla. Juotiin karjalanpiirakkakaffet ja syötiin kinuskirahkat, jotka löysin Anjalan Salesta puoleen hintaan. Tuli ihan pappa mieleen. Papalla kun oli tapana, tarkan markan miehenä, silmät kiiluen tonkia kaupassa kaikki punaisen lapun tuotteet. Tenavana vähän hävetti olla mukana. Nykyään teen näköjään itse ihan samaa ;))
Olen jo pitkän aikaa kaipaillut heinäseipäitä. Olis yks jutska tehtävänä. Tuli sitten mummolassa mieleen, että olisikohan jonnein navetan nurkkiin jäänyt mitään ja mummu muistelikin, että vanhan liiterin seinustalla seipäitä on joskus säilytetty.
Toivorikkaana hilpasin ulos, mutta eipä niitä löytynyt. Sen sijaan liiterissä nökötti vanha kamu...
Vanha Nuffield. Tällä mie kurvailin pitkin peltoa 15-kesäisenä. =D
Joku oli parturoinut mummolan nurmikon. Mummu kertoi, että kunta on palkannut jonkun työttömän hoitelemaan mummukoiden pihoja, eikä asiakkaalle koituva 5 euron hintakaan tuntunut pahalta.
Hieno juttu!
Mummun kanssa juteltiin tuonpuoleisen olemassaolosta ja mummu kertoi, että vaikkakin hän yksin siellä asustelee keskellä ei mitään, niin silti hän tuntee, ettei ole yksin. Joku on mummun kanssa, eikä mummua pelota. Arveltiin kanssaeläjän olevan suojelusenkeli.
Pienet itkut siinä vielä tirautettiin papan muistolle.
Tuhkanpölläyttäjäisissä tapasin taas pari uutta sukulaista joita en ollut ikunaan nähnyt. Takaisin tullessa nakkasin tätini kotiinsa ja käväisinpä vielä ohimennen eräällä opiskelukaverilla. Olivat kaivaneet aivan mielettömän suuren luonnonvesiuimalan pihalleen!! Enpä oo ennen vastaavanlaista nähnyt. Harmi etten älynnyt ottaa kuvaa.
Viime viikolla tuli kutsu juuri tuonne isän puolen sukulaistapaamiseen. Kotimatkalla mietin, miten hassua on, että tarvittiin isäni kuolema, ennenkuin tutustuin heihin. Kaiketi tämäkin oli jossain ylhäällä suunniteltu juttu.
Pysähdyin vetämään henkeä eräälle luonnonkauniille taukopaikalle. Lähetin kiitokset mummusta, muista ihanista sukulaisista, omista lapsista ja ihanista ystävistä jonnekkin tuonne taivaalle. Joo, Agentista kans.
Serkku oli laittanut mulle pari valokuvaa
Joku oli vielä pieni...
40 vuotta myöhemmin
se sama joku
on surullinen isänsä siunajaisissa
Aika karuhan tuo toimitus oli. Tuhka oli ruskeassa paperipussissa ja vähän pöllähti, kun tätini sen avasi.
Minä kannoin pussin (oli aika painava) ja kippasin maahan. Ihan se näytti samalta, kuin jostain saunan uunista vedetty satsi, sillä erotuksella, että mukana oli pientä valkoista raetta. (luut...)
Tuli jotenkin kissanhiekka mieleen...
Ennen tuhkakeikkaa kävin mummulla. Juotiin karjalanpiirakkakaffet ja syötiin kinuskirahkat, jotka löysin Anjalan Salesta puoleen hintaan. Tuli ihan pappa mieleen. Papalla kun oli tapana, tarkan markan miehenä, silmät kiiluen tonkia kaupassa kaikki punaisen lapun tuotteet. Tenavana vähän hävetti olla mukana. Nykyään teen näköjään itse ihan samaa ;))
Olen jo pitkän aikaa kaipaillut heinäseipäitä. Olis yks jutska tehtävänä. Tuli sitten mummolassa mieleen, että olisikohan jonnein navetan nurkkiin jäänyt mitään ja mummu muistelikin, että vanhan liiterin seinustalla seipäitä on joskus säilytetty.
Toivorikkaana hilpasin ulos, mutta eipä niitä löytynyt. Sen sijaan liiterissä nökötti vanha kamu...
Vanha Nuffield. Tällä mie kurvailin pitkin peltoa 15-kesäisenä. =D
Joku oli parturoinut mummolan nurmikon. Mummu kertoi, että kunta on palkannut jonkun työttömän hoitelemaan mummukoiden pihoja, eikä asiakkaalle koituva 5 euron hintakaan tuntunut pahalta.
Hieno juttu!
Mummun kanssa juteltiin tuonpuoleisen olemassaolosta ja mummu kertoi, että vaikkakin hän yksin siellä asustelee keskellä ei mitään, niin silti hän tuntee, ettei ole yksin. Joku on mummun kanssa, eikä mummua pelota. Arveltiin kanssaeläjän olevan suojelusenkeli.
Pienet itkut siinä vielä tirautettiin papan muistolle.
Tuhkanpölläyttäjäisissä tapasin taas pari uutta sukulaista joita en ollut ikunaan nähnyt. Takaisin tullessa nakkasin tätini kotiinsa ja käväisinpä vielä ohimennen eräällä opiskelukaverilla. Olivat kaivaneet aivan mielettömän suuren luonnonvesiuimalan pihalleen!! Enpä oo ennen vastaavanlaista nähnyt. Harmi etten älynnyt ottaa kuvaa.
Viime viikolla tuli kutsu juuri tuonne isän puolen sukulaistapaamiseen. Kotimatkalla mietin, miten hassua on, että tarvittiin isäni kuolema, ennenkuin tutustuin heihin. Kaiketi tämäkin oli jossain ylhäällä suunniteltu juttu.
Pysähdyin vetämään henkeä eräälle luonnonkauniille taukopaikalle. Lähetin kiitokset mummusta, muista ihanista sukulaisista, omista lapsista ja ihanista ystävistä jonnekkin tuonne taivaalle. Joo, Agentista kans.
Serkku oli laittanut mulle pari valokuvaa
Joku oli vielä pieni...
40 vuotta myöhemmin
se sama joku
on surullinen isänsä siunajaisissa
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
KU-MU koulutus
Kotikuntaamme on muuttamassa kolmisenkymmentä pakolaista. Asia on kuumentanut kuntalaisten mieliä siinä määrin, että jo jokin aika sitten erään mamu-asioihin julkisuudessa myötämielisesti suhtautuvan auto kärvennettiin. Paloi siinä samalla viereinenkin biili...
Noh, Mäntyharjulla on kokemuksia pakolaisista vuosien takaa, eikä täällä taida silloin tulleesta satsista asua enää ainuttakaan.
Lehdestä luin, että nyt tuleville aikuisille MaMuille aiotaan tarjota mahdollisimman pian ammatillista koulutusta, joka räätälöidään kuntamme työllisyystarpeita silmälläpitäen ja myös toteutetaan täällä paikkakunnalla.
Siis haloo... hetkinen...
Mie oon asunu Mäntyharjussa kohtsillään vuoden. Olen siis kuntaanmuuttaja... ja työtön..
HAA!! Tasapuolisuuden nimissä vaadin samoilla systeemeillä toteutettavaksi KUntaan-MUuttaja -koulutusta!!!
Noh, Mäntyharjulla on kokemuksia pakolaisista vuosien takaa, eikä täällä taida silloin tulleesta satsista asua enää ainuttakaan.
Lehdestä luin, että nyt tuleville aikuisille MaMuille aiotaan tarjota mahdollisimman pian ammatillista koulutusta, joka räätälöidään kuntamme työllisyystarpeita silmälläpitäen ja myös toteutetaan täällä paikkakunnalla.
Siis haloo... hetkinen...
Mie oon asunu Mäntyharjussa kohtsillään vuoden. Olen siis kuntaanmuuttaja... ja työtön..
HAA!! Tasapuolisuuden nimissä vaadin samoilla systeemeillä toteutettavaksi KUntaan-MUuttaja -koulutusta!!!
tiistai 31. toukokuuta 2011
Kevätjuhla
Täällä Mäntyharjussa rantoja riittää ja on hieno juttu, että niitä myös asukkaiden iloksi hyödynnetään käyttöön.
Kirkonkylän koulun kevätjuhlaa vietettiin tänään ja paikka oli mitä mahtavin. Ei koululla, vaan...
..kirkon vierestä lähtee lankkupolku rantaa myöden...
...pian näkyikin jo juhlapaikka...
Metsäkirkko
...esiintymislavalla lämmittelee Jerry...
... miun kesäpojat =)
maanantai 16. toukokuuta 2011
Sataa, suolaisiakin pisaroita
Ulkona lorottaa vettä. Sisuksissa on paha olo.
A) mulla on ihan karmea duha, kunnon räkis ja Eltsulla kanssa
B) meillä kävi tänään eläinlääkäri
Kaksi kissaa lähti paremmille hiekkiksille. Toinen oli sairas, laihtunut jo aika tavalla. Kakan mukana tuli viikonloppuna verta. Lääkäri tunsi suolistossa mutikoita, epäili syöpäkasvaimiksi.
Tyttären sai emokissa matkaansa. Sen joka pissi muuallekin kuin hiekkalaatikkoon.
Tiedän, että näin on parempi. Päätös etenkin ruikkivan mirrin kohdalla oli pitkään harkittu.
Silti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)