Oon vissiin parantunu (pieni vuodatus)

Tässä eräänä päivänä huomasin, että minua ei enää väsytä. Työn aiheuttamasta uupumuksesta toipumiseen meni siis noin vuosi. Takana on jo useammat koko yön nukutut unet. Vauva ei paljoa herättele, silti jostain syystä vielä joinakin öinä herään, enkä saa unta tunteihin.

Nuhasta olen kärsinyt vuoden aikana tasan kaksi kertaa. Töissä ollessa olin jonkinlaisessa lentsussa jatkuvasti. Yskä pesiytyi aina keuhkoihin "tappajayskäksi". Työterveyslääkärin määräämään spirometriaan en milloinkaan ehtinyt, koska keuhkot eivät ehtinet parantua viruksien hyökkäysten välillä.

Muistikin toimii ihan toisella tavalla. Keskittymiskyky on parantunut. Ehkä mulla ei alkavaa altzheimeria olekkaan...
Selkä temppuilee omiaan vieläkin, mutta kädet eivät ole olleet kipeät vuorotteluvapaalle jäännin jälkeen.

Mielessä on jopa käynyt, että töihinkin voisi joskus mennä. Ei kyllä enää entiseen. Vuosi sitten halusin vain eläkkeelle. Olo oli kuin 80 vuotiaalla mummolla ( joka oli kaupan päälle vielä raskaana...)

Tulevaa työpaikkaa etsin kunnes löydän sun. Hiki päässä en enää suostu kuukausikaupalla juoksemaan. Jos sitä haluaisin työkseni tehdä, kouluttautuisin liikunnanohjaajaksi.

TYÖILMAPIIRIN SELVITÄN HYVIN TARKKAAN! Kärsin ennemmin vaikka karenssit kuin kuuntelen tiuskimista ja potaskapuheita muista työntekijöistä. Toista kertaa en "tuuliseksi" työpaikaksi tiedettyyn paikkaan mene. Ne ovat tuulisia ihan syystä.

Parit loppukevennykset:

Tänään etsin keittiön kaapista jotain kovin kumarassa asennossa samaan aikaan, kun Siiri 3 v oli juomassa vettä keittiön pöydän ääressä. Takaani iloinen hihkaisu. " Äiti hei, mie näin sun pyllyn täältä lasin pohjan läpi ja se näytti ihan pieneltä!"

Siiri 3 v: "Äiti kato, mie liimasin tämmösen"
Äiti:" No mistä ihmeestä sie oot liimaa saanu?!"
Siiri: " Ei mul ollu liimaa, mie liimasin tän Eltsun kuolalla."