Wohou, mikä yö! Nimittäin koko yö unta ja herätys aamulla Ihmevauvan tuhinoihin kellonlukemalla 6.45. Illalla ottamani tropit olivat ilmeisen tehokkaita, koska pystyin jälleen kävelemään. Pienen verryttelyn jälkeen ihan normiolo. Siispä imuri käteen ja pikainen siivous ennen lastenhoitajan tuloa. Pyykit pääsivät pahasti kasautumaan eilisen jumin takia ja hätäpäissäni yritin pienentää kekoa edes vähän.
Kumma juttu miten sitä saa virtaa siitä, että tietää jonkun vieraan olevan tulossa. Hävettää sekasotku, vaikka kaikki kyllä varmaan ymmärtävät, että tämänkokoisen huushollin pitäminen ainaisessa tiptop kunnossa on mahdoton tehtävä. Joka ainoan kerran, kun meille on tulossa vieraita, iskee hirveä siivouspaniikki ja kun vieraat ovat jo pihassa, tämä mamma painuu hikipäissään suihkuun. Tänään jäi aamupalakin väliin siivoussätkyn takia.
Vein kolmasluokkalaisen hammaslääkäriin. Käynti oli tärkeä, koska erikoishammaslääkäri käy paikkakunnallamme vain kaksi kertaa vuodessa. Siitä syystä olin varannut lastenhoitajankin. Saisi kerrankin rauhassa kuunnella, mitä tapahtuu ilman, että tarvitsee vahdata kolmea muuta tahoa samanaikaisesti. Hammasröntgenit oli jo käyty ja muotit tehty oikomishoitoa varten. Vaan kuinkas sitten kävikään! Poika lähetettiin "kotiin kasvamaan" vielä pariksi vuodeksi. Käynti kesti noin kolme minuuttia.
Poika oli ilmeisen pettynyt kun ei saanutkaan rautoja. Olimme yrittäneet puhua hammasraudoista kovin positiiviseen sävyyn, eikä kukaan tietenkään ollut kertonut mikä vaiva oikomahärpäkkeistä voi oikeasti olla.
Käytiin sitten lohdutukseksi ostamassa pojalle uusi reppu, vanhasta kun oli jo vetoketju rikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti