Arka aloitus

Naperot ja koulupojat lähtivät Miehen mukaan uimahalliin. Vauva nukkuu ja minä tuijottelen vuoroin ulos ikkunasta ja vuoroin tätä näyttöä. Iski itsesensuuri. Miten paljon uskaltaa elämäänsä netissä aukoa? Päiväkirjaakaan ei ole tullut pidettyä sen jälkeen kun äitini luki viimeisimmän ollessani 13-vuotias. Palaute oli aika rankkaa, joten kirjoittelu loppui siihen.
Nyt, kun elämä alkaa olla jo oletetussa puolivälissä, hieman harmittaa, että niin iso pala omaa historiaa on jäänyt taltioimatta. Onhan tietysti valokuvat, mutta muu onkin sitten vain huteran muistin varassa.
Eilisen ja toissapäiväisen piparkakkutalosession jälkeen tekee mieli ottaa vähän rauhallisemmin. Koululaisilla oli myyntipöytä kylän joulunavauksessa ja lupauduin leipomaan kolme piparimökkiä. Mikä kärsimys! Alter egoni Kökkökokki ilmaantui paikalle eikä mikään tietenkään tahtonut onnistua. Palat vääntyilivät uunissa, koristelut suttasivat ja liimaukset menivät vinksin vonksin. Olivat ne ihme kyllä kaupaksi menneet.
Tänään onkin sitten ollut hieman tekemättömämpi päivä. Kökkökokki tosin jatkoi piinaamistaan ja unohti munat mureketaikinasta. Tuli vähän höttöä...