Aamuiset lämpömittarilukemat olivat suorastaan jäätäviä. Ulkona -18,7, keittiössä plussaa vaivaiset 14,4. Aamutee oli hörpittävä villapeittoon kääriytyneenä. Keittiömme toinen patteri on poissa pelistä lämmitysmuodon vaihtamisen yhteydessä havaitusta putkivuodosta johtuen. Korjausaikataulu on avoin. Sähköpatterin käyttö edellyttäisi jatkojohdon virittämistä ja siitä taas saattaisi olla seurauksena kärventynyttä koiranpentua. Kääpiöpinseripoikamme kun on vielä nakerteluiässä.
Rääkkäsin koslan tulille ja kurvasin adventtikirkkoon. Ennen olin niitä tyyppejä, jotka jäävät istumaan kirkon peräpenkkeihin. Nykyisin istun mielummin keskemmällä, hyvän näköyhteyden päässä alttarista ja saarnastuolista. Omat ajatukset eivät lähde niin kevyesti harhailemaan ja bonuksena on saanut istua ihan ylhäisessä yksinäisyydessään koko penkkirivin täydeltä.
Tänään viereeni kuitenkin istuutui vieras mummukka. Olin hieman hämmentynyt, koska tyhjiä penkkirivejä oli vielä rutkasti tarjolla. Ehkä hän ei halunnut istua yksin. Minä taas tahtoisin istua mahdollisimman kaukana muista liikuttumistaipumukseni vuoksi. En haluaisi hämmentää tai vaivaannuttaa ketään kyynelehtimisellä.
Nytpä liikuttuikin mummukka. Teki mieli silittää mummukan olkapäätä, mutta enpä kehdannut.
Siinä penkissä nököttäessäni alkoi selkä vaivaamaan. Jouduin jatkuvasti vaihtamaan asentoa ja seisomaan nousut alkoivat olemaan vaikeita.
Kirkonmenojen jälkeen olisi ollut riisipuuroa tarjolla, mutta selkää kipunoi sen verran, että jouduin jättämään väliin. Klo 13 kirkolla olisi ollut joulujatsikonsertti, mutta selkäpä pisti hanttiin niin hanakasti, että jouduin hampaita kiristellen luopumaan siitäkin menosta.
Kävely sattuu nyt niin paljon, että on edettävä kontaten. Kasisatanen tulehduskipulääke ei helpottanut yhtään.
Makoiluksi siis meni tämä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti