Yks keskiviikko vaan

Eilen käytiin taas Mikkelissä. Elliannalla oli neurologin ja fysioterapeutin 1vee kontrollikäynti.
Lievällä kiireellä taas aamulla lähdettiin, joten en ehtinyt vielä Sisua ja Siiriä ystävän luo hoitoon. Vannotin riiviökaksikkoa olemaan lääkärireissulla kunnolla, kun nyt mukaan "pääsivät".
Juujuu, ollaan me...

Vempuloiminen alkoi viiden minuutin odottelun jälkeen. Sairaalan käytäviä kontattiin eestaas karmean hihittelyn, hohottelun, tirskunnan ja kiljahdusten kera. Jättilegopalikoista kasattiin itseään korkeampaa tornia keskelle käytävää ja kiikkuheposelta kiskottiin suitset irti. Tellussa pyörivä lastenohjelma ei jaksanut kiinnostaa.

Päästiin hoitajan vastaanotolle ja siellä sattui muistumaan mieleen Siirin päässä oleva punkinpurema. Puremakohtaan on jäänyt nystyrä, jota tyttö pyytää silloin tällöin katsomaan ja valittaa, että se on kipeä. Ihottumaa ei ole ympärillä näkynyt, mutta hentoa, sentin läpimitaltaan olevaa punoitusta kohouman ympärillä on koko ajan ollut.
Hoitaja käski näyttää puremaa lääkärille.

Elliannalla on kaikki niin hyvin kuin vain voi olla, jatkokontrollikäyntejä sairaalaan ei tarvitse enää tehdä.
Näytettiin sitten lääkärille myös Siirin punkinpuremaa ja olen todella yllättynyt, miten auliisti neurologi otti asian hoitaakseen. Hän soitti monta puhelua tavoittaakseen ihotautilääkärin konsultaatioon ja jäi vielä selvittämään asiaa, kun me palasimme hoitajan luokse.

Eltsu sai vielä lähetten veren hyytymisarvoja mittaavaan verikokeeseen ja ihotautilääkärin suosituksesta Siiri sai lähetteen borrelioosivasta-ainekokeeseen.

Tässä vaiheessa vinguttiin jo nälkää, janoa ja "milloin me lähetään täältä pois". Labran vastaaoton hoitaja oli tauolla ja jonossa odotellessa Siiri ja Sisu kiipeilivät lasiovien metallitangoissa. Kun kielsin, vaihdettiin vain ovea. Muita jonottajia nauratti.

Siirin näytteenoton aikana Eltsu tyhjensi miun lompakon pitkin labran lattiaa. Sinne lensi myös viiskymppinen, jolloin Sisun silmät laajenivat ja poika totesi hämmästyneenä, että "Höö, äiti! Et sinä voi olla köyhä, kun sun lompakossa on viidenkympin seteli!" Saatinpahan labran sairaanhoitajatkin hymyilemään.

Koska olin uhkailulahjontakiristysmetodia käyttäessäni luvannut, että jos nälkäjano-renkutus loppuu, niin käydään sairaalan kanttiinissa imaisemassa limut. Näin tehtiin. Taistelu käytiin kassajonossa, kun suostuin ostamaan vain yhden limun puoliksi, kummatkin saivat sentään omat hevosenkenkäviinerit. Itelleni en raaskinut ostaa mitään. Loppuinlopuksi kumpikaan ei jaksanut syödä viinereitään ja limustakin jäi äireelle juotavaksi puolet.

Käytiin kylässä parasystävällä, saksalaismarketissa kaupassa ja tultiin kotio. Olin unohtanut, että futispimulla on peli Valkealassa ja olin lupaillut kyytiä. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin lähteä ajamaan.

Pelin ajan lymyilin Eltsun ja riiviökaksikon kanssa Kouvolassa opiskelijatytön kämpillä. Pikkasen pisti huolestuttamaan, että siellä oli menossa masispäivä. Yritin kysellä syytä, mahdollisia sussuhuolia, mutta eihän mulle mitään kerrottu. Onneksi viikonloppuna typsy tulee tänne.

Takaisin Mäntyharjussa olimme vähän ennen yhdeksää. Ajoa päivälle kertyi n.250km.
Kotona odotti koiran pissalammikko makkarin matolla.