Painopainia (Älä lue!)

Pikkusen tuli uudenvuoden tienoilla sivuttua tuota miun painoa... Jälkitarkastus oli lokakuussa ja tammikuussa siihen painoon oli mätkähtänyt viisi muhkeaa lisäkiloa päälle. Kaikki sairaalaan jääneet kilot tulivat siis takaisin. (Siis hei hellöyyy... eikö raskauden jälkeen yleensä pitäisi painon laskea eikä nousta!?)
Suklaaton tammikuu ei pudottanut painoa yhtään. Liikunnan lisäys on ollut tuskallisen vähäistä.

Sitten tämänaamuiseen järkytykseen. Tein painoindeksilaskelman. U-uuh. Kehtaako tätä edes kertoa.. Toisaalta näkyyhän se päällepäinkin... Indeksi oli 30,5 joten tulos on MERKITTÄVÄ LIHAVUUS.

Joo, kyllä merkitsen!!! Otsaani voisin merkitä lukemat mustalla markkeri- tussilla sillai väärinpäin, että kun peiliin katsoo, niin varmasti sattuu silmään. Lisäksi voisin merkata jääkaapin oven ja kuivamuonakaapit myös.
Hitto, nyt merkkaillaankin pinsupojan kanssa kilpaa! Ärh!

Mikään pilkunviilaaja en ole viime vuosina näiden painoasioiden kanssa ollut ja nykyään pikkasen ärsyttääkin sellaiset hoikat naiset, jotka tuskailevat suureen ääneen muutaman mukamas ylikilon kanssa. Samanlainen tuskailija olen ollut aikanaan itsekin ja ymmärrän kyllä, että pienikin painonlisäys voi harmittaa kun ei tunne viihtyvänsä omassa kropassaan, mutta jotain rajaa sentään. Jos painaa 53kg ja lihoo kilon tai pari, niin näkyykö se ulkopuolisille missään?? Ainakin itseään lihavammassa seurassa voisi älytä olla tyytyväisenä hiljaa. (Joku satakiloinen saattaisi tietty nyt huomauttaa minulle, että olehan nyt vaan itse hiljaa siinä)

Meitä naisia on kahdensorttisia tuon pyylevyyden suhteen. On niitä, jotka näyttävät kauniilta pyöreinäkin ja sitten on niitä, jotka lihoessaan rumenevat. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan.

Kouluterkkari sanoi minulle yläasteella, että älä päästä painoa yli 55 kilon, sillä silloin alkaa läskistyminen. Olihan se sitten karmea paikka, kun tuo lukema kolmella kilolla ylittyi... Kokkikoulussa (ehkä ymmärrettävästä syystä?..) painoa tuli taas muutama kilo lisää. Ensimmäisen raskauden alussa painoin 62 kiloa ja tunsin itseni lievästi ylipainoiseksi. Toisen lapsen jälkeen 69 kiloisena piipahdin muutaman kerran painonvartijoissa. Neljännen lapsen jälkeen sain vielä vaakaan lukeman 63, mutta siitä lähtien onkin ollut  pelkkää sykäyksittäin ylöspäin suuntautuvaa syöksykierrettä.

Nyt on siis saavutettu lopullinen pohja ja tästä ei voi suunta olla enää kuin... öh, alaspäin. Johonkin se on painoraja vedettävä ja tässä on nyt minun tympiintymispiste.
Laihdutustieto on kyllä hallussa, ihmedieetteihin en turvaudu. Sen verran kuitenkin nyt harmittaa, että kikstartin aion ottaa "muutamalle" ekalle kilolle ja ostan viiden päivän nutrilettilootan. Viimeksi kun yritin turvautua laatikkolaihariin, niin söin siitä paketista vaan ne suklaapatukat...

Ehkä tämä asian julkistaminen auttaa minua pysymään paremmin ruodussa. Joku tämän kiellosta huolimatta kuitenkin lukee ;)) ja toivoisinkin jonkun vähän piikkarilla potkaisevan, jos täällä meinataan löystyä.

Tavoite siis 65 kiloa, joka on painoindeksini normaalipainon yläpäässä. Se riittää minulle.
Ensimmäiset viisi kiloa häädetään rajusti, pakko päästä vauhtiin. Seuraavia kymmentä sulatellaan sitten hitaammin, vuoden loppuun mennessä. Kokonaispudotus siis 15 kiloa, kun lähtöpaino tänään 80 kg... Huh.