Tieto lisää tuskaa

"Sade on Jumalan pissaa"
                               Sisu, 5v

Eipä ole Jumalaa pissattanut muutamaan päivään... En malttanut olla kysymättä, että mikäs sitten on Jumalan kakkaa? Niitä on kuulemma pilvet. Ruskeat pökäleen muotoiset pilvet.

Vai sillä lailla.

Lapsena Jumala oli minullekin vanha, valkopartainen ukkeli, joka istui pilven (valkoisen sellaisen ;) päällä jossakin ylhäällä taivaassa. Kaikkivaltias oli ankara ja vihainen, Jeesus oli paljon kiltimpi. Oikeastaan vasta lukion uskontotunnilla tuo käsitys kärsi kauhean kolauksen, kun opettaja naureskellen sanoi, että ei kai semmoiseen partaukkoon enää kukaan aikuinen usko... Jumala on jotain muuta.

Elämän kriisiaikoina, varsinkin jonkun kuollessa, tulee pohdittua kaikenmaailman uskonasioita ja elämäntarkoituksia.
Uudehko kuhmu nousi lapsenuskoisen päähän, kun luin Jaakko Heinimäen uutta Kafekismus -kirjaa. Nelisenkymmentä vuotta on tullut elettyä siinä uskossa, että kuoleman jälkeen mennään heti taivaaseen. Siis kroppa jää tänne mätänemään, mutta sielu lähtee.
Höpsis. Kuoleman jälkeen maataan haudassa. Sieltä noustaan vasta "viimeisenä päivänä".


Äh. Lapsenuskossa pitäytyminen olisi paljon lohduttavampaa.