torstai 31. maaliskuuta 2011

Halavan munan perrään Mikkeliin

Kaikkea se köyhälle teettää. Honkkarin mainoksesta tuli bongattua munakennosto 24kpl hintaan 6,95.
Kosla tulille, kerubit kyytiin ja menoksi.


Tuskin hautuvat pääsiäiseen asti...

Olihan mulla sinne kaupunkiin vähän muutakin asiaa, kuten hakea musteille murkinaa ja mirreille pisuhiekkaa ja tietty Rismassa piti pyörähtää ruokaostoksilla.

Pinsupoika teki kyllä eilen sellaisen tempun, että grrrr....


Sisun oikeassa poskessa on hampaanjäljet. Ihan nätisti poika istuutui lattialle ja kävi silittelemään koiraa ja sitten naps! Siinä ihan minun silmien alla. Koira oli hereillä ja meni itse pojan syliin.
En osannut tehdä muuta kun ottaa piskin kiinni ja tuoda sen siihen pojan eteen lattialle ja alistaa sen siihen.
Loppuillaksi lykkäsin koiran kuistille miettimään tekosiaan.

Tällainen peli ei tässä talossa vetele. Kyllä lapsiperheen koiran pitää olla turvallinen ja luotettava. Lieventävänä asianhaarana koiralle ei voi muuta sanoa kuin nuoren iän, 8 kk.
Hyviä vinkkejä? Saako tällaisen käytöksen loppumaan? Piski kaput??

8 kommenttia:

  1. Onnittelut syntymäpäivän johdosta ja osanottoni isäsi kuoleman johdosta. Toivottavasti saat paperiasiat kuntoon, ne ei ole kivoja selviteltäviä.

    Samaisen munamainoksen huomasin lehdestä. Sitten ajattelin että ovat jo loppu kun pääsen perille, enkä hakenut :)

    VastaaPoista
  2. He he, tuli ihan vaan otsikosta mieleen, että eilen kävin itse Mikkelissä ja havaitsin, että siellä on erittäin miellyttäviä miesmyyjiä. (NAM) Munat kyllä jäi saamatta... ;) Kaikenlaista ne saavatkin miulle myytyä. Puutarhakalusteita esimerkiksi. Ja tuolla on ihan sikana vielä lunta!!! :D

    Harmi koiran tekosia... :/ Muita on paha mennä neuvomaan mitä tuollaisessa tilanteessa tehdään. Itselle on aina ollut pureminen, raapiminen, potkiminen tai muu vastaava ihmisiin kohdistuva toiminta eläinten suunnalta ehdottoman tiukasti kiellettyä. Siinä on yksi syy, minkä takia myin aikoinaan suloisen mutta helvetin salakavalan ponin eteenpäin. Se puri kaikkea ja kaikkia ja teki sen niin nopeasti, että väistää tai kieltää ei ehtinyt. Ponin ostin Kanelille mutta en voinut päästää lasta edes elukan lähelle, naama olisi ollut juuri näppärästi ponin hampaiden tulilinjalla. Isot hevoset on meillä todella lempeitä ja niihin luotan ihan eri tavalla kuin siihen poninrähjään. Isot hevoset kiukuttelee mulle, jos on huono päivä, mutta lapsille ne ei vahingossakaan tee mitään.

    Meillä on kaikki eläimet lapsille todella kilttejä. Tuhmat myydään tai pistetään kylmäksi. Muuta vaihtoehtoa ei meillä ole. Jos ne puree tai potkii tai muuten kokeilee onneaan meidän lapsiin, se on kamalaa. Vielä hirveämpää on, jos ne tekee saman vieraiden ihmisten lapsille. Ja niitä vieraita käy meillä vuodessa satoja. Sellasta en vaan voi sallia meillä, että elukat hyppii nenille. Kaikki tietää pelisäännöt ja jos ne ei jollekin karvapäälle sovi, niin se on moro.

    VastaaPoista
  3. Halavat o munat :)
    Ompahan harmillinen tapaus tuo teidän koiruus.Valitettavasti vinkkejä en osaa jakaa,mutta tuollainen ei tietysti vetele!
    Jospa joku viisas osais neuvoa...

    VastaaPoista
  4. Niin ja piti vielä lisätä ennestäänkin kilsan pituiseen kommenttiin, että meidän koira, noin 2v. on tosi lapsellinen ja jotenkin henkisiltä ominaisuuksiltaan jälkeenjäänyt. Hän on siis rescue-koira ja päässyt vasta nyt kunnolla elämänmakuun asuttuaan meillä reilun vuoden. Perusluonteeltaan Lida on rauhallinen, hieman arka ja alistuva, mutta rakastaa lapsia ja kissoja eniten maailmassa.
    Ikinä se ei ole suhtautunut vihaisesti tai epäluuloisesti meidän lapsiin. Pikemminkin heittäytyy selälleen kun Kaneli menee lähelle ja nuolee ja pyytää rapsutuksia. Joskus se haluaa leikkiä rajummin, juoksee ja hyppii, mutta olen yrittänyt kitkeä kokonaan sisällä riehumisen pois, jota tapahtuukin nykyään enää äärimmäisen harvoin. Meidän koiruus on sen kokoinen, että juostessaan kaataa helposti Kanelin tai hyppiessään vahingossa raapaisee. Mutta tämäkin on leikkiä (tosin ei sallittua) eikä millään tavalla koiran tarkoitus vahingoittaa lasta.
    Roduissakin on varmaan niitä lapsiystävällisiä ja niitä toisia.

    VastaaPoista
  5. Jos meidän koira puris, lähtis uuteen kotiin. Muuta en osaa sanoa. Perkeleen pinsut.

    VastaaPoista
  6. Ei niitä munia siellä enää montaa laatikollista ollut. Nyt vähän harmittaa, kun en ostanut useampaa. Nooh, pääsiäisen jälkeen saa taas halvalla ;)

    Se minuakin hirvittää, että mitä jos tuo piski keksii tehdä vastaavan tempun jollekkin vieraalle lapselle. Viime sunnuntaina meillä kävi naapurin ekaluokkalainen tyttö ja pinsuperhanansika ruikkasi merkit tytön paidalle...
    Tuo meidän vanhempi koira on tosi nolona, jos hammas vahingossakaan sattuu osumaan ihmisen käteen esim. makupaloja antaessa.

    VastaaPoista
  7. Tosi harmi tuo koira juttu. Ehkä olis hyvä soittaa eläinlääkärille ja kysyä mielipidettä. Itse kyllä myös myisin koiran eteenpäin, tai vaikka antaisin pois, lapsettomille. Isäni tappoi kerran kissan kun se repi kasvoni kun olin vuoden vanha. Kuitenkin me ollaan tosi eläinrakas perhe, mutta minkäs teet, noita epäluotettavia eläimiä löytyy.

    VastaaPoista
  8. Niinpä. Tämä koirapoika näyttää olevan erittäin reviiritietoinen. Tässä voisi ironisesti sanoa, että sitä saa mitä tilaa, kun halusimme "ärhäkän vahtikoiran"... No, on siis vähän turhan ärhäkkä.

    Yritämme vielä konstia pallit pois. Ensi kuun puolella napsahtaa. Jospa se rauhoittaisi sekä ruikkimista, että muuta isottelua ja jos ei niin sitten pojalle etsitään uusi, lapseton koti.

    VastaaPoista