torstai 16. joulukuuta 2010

007 Rakastettuni

Minun Mies on agentti. Juu-u. "Sinne plokiis, et sitte kirjota mitään, missä miä oon töissä ja koska. Turvallisuussyistä." No, mitäpä minä tähän sitten muuta voin kirjoittaa, kun että olkoon sitten salainen agentti. Sillä on semmoiset hommat, että välillä se jättää minut viikoksi tänne itesekseni lasten kanssa "huilaamaan". Nyt on justiinsa semmoinen viikko meneillään.

Taidetaan olla sitten agentteja molemmat, meillä kun on vielä toistaiseksi sama suuri työnantaja... Kohtaamisemmekin oli sellainen suuri työtapaturma. Siinä tanner tömisi ja aitaa kaatui. Vuosien varrella on ollut myrskyä ja tyventä. Kerran ollaan erottu ja sitten palattu.

Mies sanoi lukevansa tätä minun blogia siellä yöllä päivystäessään. Oli näyttänyt myös toiselle agentille. Kröhöm... terveisiä.

Nytpä voinkin Miehelle tätä kautta kertoa, että semmoinen puolalainen taiteilija kävi taas ovella. Itse asiassa se kerkesi jo kuistille sisään, pojat kun tunnetusti jättävät ovet perässään auki. Ajoin sen pois ja laitoin oven lukkoon. 


Mies tykkää minun lisäkseni Jenni Vartiaisesta. Tässäpä siis terveiset Jenniä mukaellen.

"Tuuli tuule sinne missä muruseni on, leiki hetki hänen kaljullaan ...
 Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin,
 kerro häntä ootan yhä vaan."  ;)

2 kommenttia:

  1. Kuinkahan verbaaliseksi se rouva äityis, jos isännän komennus kestäis vaikka kaks viikkoa?
    Alkaa korvat jo punottaa ujolta lukijalta..
    terveisiä teille molemmille!

    VastaaPoista
  2. Mie seurustelin kerran vissiin NINJAN kanssa, kun sen tulemisia ja menemisiä ei meinannut huomata. Ninjat on kuulemma sellaisia, kulkee ihan huomaamatta... :)

    VastaaPoista