Onneksi tuo minun sweet sixteen-tytär on lomalla täällä kotosalla, voi käskyttää edes vähän apuja.
Kolme päivää mie oon sille jäkättänyt opiskelun merkityksestä, ei meinaan ollut typsyn todistus sieltä priimaosastolta päinkään. Uhkasin irtisanoa opiskelijakämpän, tytär uhkasi lopettaa siinä tapauksessa koulun kokonaan. Rähinän päätteeksi nappasin tietsikan ja puhelimen kaniin, jolloin tytär karkasi paikalliselle abc:lle. Minä hain tipusen kotiin.
Täällä on ollut siis vähän jäätävää tunnelmaa muutenkin kuin sään puolesta. Voi kurjuus kun nuo lapset kasvaa.
Joskus tulee sellainen tunne, että voisi ryömiä maan koloon, sirotella tuhkaa päällensä ja itkeä ittensä ihan ruvelle. Vanhemmuus on välillä ihan kamalaa. Vertaistuki olisi ihanaa, mutta minun ystäväpiirissä ei ole montaa murkkuikäisen vanhempaa ja toisaalta niissä perheissä on niin hyvin kasvatetut lapset, ettei ongelmia ole.
Yhden lohdun olen löytänyt. Riikka Juvonen on kirjoittanut kirjan Kirjeitä Marialle. Sitä kun lueskelee, niin ei tunnu enää ihan niin kamalalta.
 |
| Simahdus |
 |
| Lohtukirja |
Minä hullu haaveilin joskus kahdeksasta lapsesta. Mutta kun ei sopivaa ukkoa löytynyt, älysin jättää kahteen. Ja kun nuo kullanmurut alkoivat olla murrosiässä, katosivat vauvakuumeen rippusetkin! Vauvat ja pikkulapset on ihania (ja aika kultaa muistot) mutta murkut on kyllä horroria suurimman osan aikaa. Ajattelin aina, että sitten helpottaa, kun kumpikin on 18, vaan pah, eipä ole vielä ainakaan helpottanut! Täytyy varmaan asettaa uusi tavoite. Sitten helpottaa, kun kumpikin on ...30?
VastaaPoistaMä ajattelin tänään, kun riitelin TOISTA TUNTIA 19v tyttären kanssa, että kukaan toinen äiti ei joudu sanaharkkaan lapsensa kanssa jouluviikolla. Siksi tekstisi oli erityisen terapeuttista ja antoi vertaistukea.Kommentoimatta sen enempää riitamme syytä, sain tietää olevani äiti, joka puuttuu liikaa täysi-ikäisen asioihin.
VastaaPoistaEttä lusikka kauniiseen käteen, mammat, itsepähän olemme lapsemme synnyttäneet (kuten meillä ipanat sanoo tiukan paikan tullen) ja joulustakin suurella todennäköisyydellä selviämme lähes täysjärkisinä.
Muuten: ootko koskaan saanut selkäkipuihin reseptilääkettä Panacodia? Voi syödä odotus/imetysaikana. Itselleni on ko. aikoina auttanut vain se.
Tervehdys Länsirannikolta ja kovin myötätuntoiset halaukset Sinulle...Meillä, esikoinen (herra 15v) on murkku, nukkuu/syö ja jättää kaikki jälkensä siivoamatta ja poistuu kotoa. Keskiö (herra 12v) mutisee ja murjottaa, viihtyy kotona mutta kiusaa pienintä. Kuopus (herra 4v) rallattelee ja kiusaa isovelimurkkuja ja saa lähtöpassit itkujen kera milloin mistäkin...siis ei rauhallista täälläkään. Kukaan joka odottaa esikoistaan tai edes haaveilee vauvasta voi uskoa mihin ihanaan h...iin on itsensä myynyt. Silti päivääkään en vaihtaisi pois...tuskin Sinäkään vaikka nyt pahalle tuntuukin?
VastaaPoistaJoulun odotus tunnelmissa...Anu
Kiitos kommenteista, nyt tuli enemmän kuin tarpeeseen :)
VastaaPoistaKyllä sitä on monta kertaa näiden kahden vanhimman tytteröisen kanssa otetun mittelön jälkeen huokaissut, että ei hiivatti, näitä on täältä tulossa vielä viisi lisää... Ehkä sitä sitten viimeisen kanssa osaa jo toimia oikein ;) juujuu...
En minäkään osaani vaihtaisi, mutta rehellisyyden nimissä kyllä muutaman päivän, lähinnä semmoisen, jolloin omasta suusta on päässyt oikein kunnon rupikonna kun konstit ovat loppuneet eikä järkipuhe näytä tehonneen. Neiti 13 vee kyllä muistaa muistuttaa...
Panacodia kyllä löytyy, mutta päivällä en uskalla sitä ottaa, kun se vähän huippaa päässä. Sirdaludia otan yöksi, niin hyvin nukuttaa.
Kestääkö selkäsi lämpöhoitoa, jos kestää lämpimiä kauranjyviä löysässä pussissa ja sen päälle lepäämään, polvet koukussa voisi olla yksi konsti.
VastaaPoistaJos kylmää, lunta on varmaan ovenpielessä?
Jos on pakko seisoa paikallaan, matala jakkara toisen jalan alle.
Jos kipu on paikallinen joku kipugeelikin on joskus avuksi.
Hus pois paha kipu seihtemän sylen syvälle!