Lääkärireissu

Puuh, nyt väsyttää niin, ettei mitään tolkkua. Ja kun oikein väsyttää, niin viluttaa ja nälättääkin enemmän. Kätköt on tyhjät... Eltsu heräsi kolmen aikaan yöllä syömään ja sen jälkeen en saanut unta kun vasta puoli tuntia ennen aamun herätystä. Taas tuli normaaliin tapaan kaikesta varautumisesta huolimatta pikkuisen kiirus. Ei ehtinyt edes auton ikkunoita raappaamaan ja niinpä Kosla halkoi aamuista pakkasilmaa Mikkeliä kohti uusi tuulilasi kuurankukista kimmeltäen.

Ensin menimme labraan ja Elliannalta otettiin Helsinkiin asti analysoitavaksi menevä verikoe. Näytteenotto meni itkuttoman hienosti ja tulos tullee noin kolmen viikon päästä. Yhdeksältä oli lääkärin vastaanotto, tai siis lääkärien, kun heitä oli siellä tällä kertaa ihan kaksin kappalein. Lisäksi paikalla oli fysioterapeutti.

Niinhän siinä sitten kävi, että pientä vikaa löytyi. Eltsun oikea käsi ei toimi ihan yhtä hienosti kuin vasen. Kun tarjoaa lelua, niin vasen käsi sen useimmiten nappaa ja oikea käsi on myös enimmäkseen nyrkissä. Myös kyynärnojaasento jää liian matalalle.
Kättä aletaan nyt jumppaamaan fysioterapeutin ohjastuksella kerran viikossa kymmenen viikon ajan.
Helmikuussa on seuraava neurologilla käynti ja jollei käsi ole siihen mennessä petraantunut, niin diagnoosiksi pätkähtää cp-vamma.

Sitä oon tässä ihmetellyt, että onkohan minussa jotain vikaa, kun asia ei huoleta minua juuri ollenkaan. Tyttö vaikuttaa kaikin puolin ihan normaalilta ja on tyytyväinen ja iloinen vauva. Pieni käden motoriikkahäiriö on pientä sen rinnalla, mitä kaikkea muuta olisi voinut käydä. Kuka tässä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Edes omien lastensa elämää.

Noh, kirurgiksi ei Eltsusta ehkä tulevaisuudessa ole, joten siinä kohtaa tämä mamma joutuu suunnittelemaan pienen tulevaisuutta uudemman kerran ;)