Aatonaattona puhkesi kuusikriisi. Viime vuonna hyväksi havaitut edukkaat pihtakuuset oli Mikkelissä loppuunmyyty. Mäntyharjussa ei minkäänlaista kuusimyyntiä. Jo pukkasi ahistuksen päälle.
Aattoaamuna tontinrajalla yksinäisenä törröttänyt näre sai kirveestä. Sitä sitten sahailtiin sopivaksi latvasta ja kannasta. Kauhia rohjake ei tietysti pysynyt pystyssä onnettomassa kuusenjalassa vaan kattoon piti lopulta ruuvata koukku ja tukea kuusi siihen. Harva se on ja kariseva, hajukin ihan outo...
Mutta kuusi pitää olla ja nimenomaan aito sellainen. On meillä tyttöjen huoneessa valkoinen muovihörsäke ja tilasin minä hoppuhallista semmoisen ison vihreänkin törröttimen kakkoskuusen virkaan, mutta se oli rikki, joten se lähti takaisin.
Kuusikriisi poiki sitten parisuhdekriisin... Ai että on nyt lämmin ja mukava fiilis täällä...
Nooh, pukki oli ihan paras ja toi mukavia lahjoja :)
 |
| Taisi Siiriä vähän jänskättää.. |
Eipä tässä oikeen voi muuta sanoa, kun että otan osaa. Luulen, että kun arki muljahtaa kunnolla käyntiin, elämä tasottuu. Nää pyhät ottaa aina koville.
VastaaPoistaAuvoisuus on aina tulevaisuudessa, lohduttaako?
VastaaPoistaTavallinen arki, se taitaa olla sitä parasta auvoa. Niin, ja joulun odotus:)