Ihmevauva

Vauva heräsi yöllä ennen kolmea. Ilmeisesti maitotankkaus oli jäänyt illalla vajaaksi, koska yleensä Eltsu nukkuu 7-8 tunnin yöunia. Tällaista nukkujaa ei ole meillä ennen nähty. Siitä nimitys Ihmevauva... ja siitä, että neiti on selvinnyt aivoinfarktista niin hyvin.

Koko viime kesä meni pilalle synnytystä pelätessä. Juu-u, joitakin ihmisiä on huvittanut kovasti, että kuuden lapsen syntymän ja yhden keskenmenon kokenut äiti voi pelätä synnytystä. Näin se vaan kuitenkin oli. Toivoin, että lapsi kääntyisi perätilaan, jolloin minulla olisi perusteltu syy keisarinleikkaukseen. Pieni toivonpilkahdus kävi, kun vauva  ei vielä kuukautta ennen synnytystä ollut asettunut kohtisuoraan pää alaspäin, vaan oli hieman vinossa. Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa ultraus näytti kuitenkin asennon olevan ihan niinkuin pitääkin.

Sain korkean ikäni (?!) ja synnytyspelkoni takia vielä yhden ajan ultraan päiväksi ennen laskettua aikaa, ja halleluja! Vauva oli kääntynyt perätilaan! Napanuora näytti olevan kaulan ja hartian ympäri, joten lääkäri totesi ulkokäännöksen liian vaaralliseksi. Suorastaan onnellisena sanoin, että perätilaa en kyllä synnytä. Leikkaus sovittiin seuraavaksi päiväksi.

Sektio meni hyvin ja se oli juuri sitä mitä synnytykseltä odotin. Luukku auki, lapsi ulos, luukku kiinni. Nopeaa ja kivutonta. Syvään hengittäminen vaikeutui jossain vaiheessa, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Terve tyttö putkahti maailmaan.

Muutaman tunnin päästä syntymästä vauvan oikean puolen raajat alkoivat kohtauksittaisesti nykiä ja hänet vietiin vauvateholle tutkimuksiin. Aivosähkökäyrä, pään ultraus ja magneettikuvaus paljastivat aivoissa olevan verettömän alueen. Kohtaukset uusiutuivat n. 10 minuutin välein, välillä vaimeina, välillä voimakkaina. Vauvalle aloitettiin epilepsialääkitys ja kohtaukset saatiin sillä loppumaan. Viikko vierähti vauvateholla.

Nyttemmin epilepsialääkitys on lopetettu, eikä oireita ei ole ollut. Pää magneettikuvattiin uudelleen viime kuussa ja ero ensimmäiseen kuvaan oli huomattava. Tyttö on siis toipunut erinomaisesti.  Diagnoosiksi varmistui aivoinfarkti. Vielä ainakin yhden kerran menemme lastenneurologin vastaanotolle ja Elliannalta otetaan uudelleen eräs veren hyytymistekijöihin liittyvä verikoe.

Olemme olleet onnekkaita, todella onnekkaita. Huonomminkin olisi voinut käydä.

Kiitollisena jokaisesta yöherätyksestä: Janita-äippä