Mie varmaan halkian ihan kohta. Suklaata on nyt mennyt siihen tahtiin, että ittiäänkin jo hirvittää. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun en ole rynnännyt kauppaan heti joulun jälkeen puolen hinnan suklaan perään. Paras pysyäkin ihan vaan kotosalla, niin ei tule vahingossa sorruttua, kun ne seireenit hyllyssä hoilottaa.
Kirkkoon en ehtinyt koko jouluna, mutta joku sisäelin vasemmalla puolella on huutanut hoosiannaa senkin edestä jo monta päivää. Mahtaisiko olla insuliinin jatkuvaan eritykseen kyllästynyt haima. Yhtenä yönä oli ihan pakko kaivaa oikein lääkärikirja esille...
 |
| Burp... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti