keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Rapinaa ja riipaisu

Meillä on hiiri. Heräsin yöllä sellaiseen jyrsikseen, ettei voi erehtyä. Siellä se jossain seinän välissä rapelsi. Äänet loppuivat heti kun nousin ylös asiaa tutkimaan. Söpöläistä ei näkynyt. Kun kävin takaisin nukkumaan ja olin hetken hiljaa, rapinaa kuului taas.
Tämä oli jo toinen havainto. Noin viikko sitten heräsin makkarissa (Nyt siis sattuneesta syystä nukun kirjastohuoneessa..) samantyylisiin rapinoihin, mutta silloin en vielä ollut asiasta ihan varma.
Kissojahan meillä on vaikka muille jakaa, mutta ne "nukkuvat" yläkerrassa. Muuten ei ihmiset saisi nukuttua, kun seitsemän kahjokattia saa aamuöisen saalistusleikkisäkärin. Vauvaa ja kissoja ei muutenkaan kannata jättää samaan huoneeseen.

Toinen pikku jyräys tuli ihmisosastolta. Kotkan sairaalasta soitettiin, että altzheimer- isäni (kts. Unhoitus) siirretään vuodeosastolle. Hoitaja kysyi, koska olin viimeksi käynyt isääni katsomassa. Taas selittelin, että ei olla oikein tuttuja keskenämme. Sitten hoitaja kertoi vähän isäni tilasta ja myös sen, että toissailtana olivat jutelleet (sen minkä isäni nyt pystyy juttelemaan) ja silloin oli isäni saanut sanottua, että hänellä on tytär... Muistaa siis minut vielä.
Itku tuli.

2 kommenttia:

  1. Hei vaan!
    Villa honkasalosta blogiisi tupsahdan..
    Ja pidän kursailemattomasta tyylistäsi!
    Ihan piti ääneen nauraa...ja miehellenikin pätkä lukea :D
    Ja myös hiljennyin Unhoitus -kirjoituksesi äärelle...Tauti on tuttu..
    Kaiken kaikkiaan siis osu ja uppos, tulin jäädäkseni :)))

    VastaaPoista