Tällä hetkellä lirut löytyvät yläkerran tietyltä rappuselta ja yhden kissanvessan edestä. Ei auta, vaikka vessan siirtää siihen, mistä pissat ovat löytyneet. Silloin pissataan siihen, missä vessa ennen oli. Eikä auta vaikka vessoja putsaa ahkerasti ja niitä on useita, niin hiekkaisia kuin pellettisiä. Eri hiekkalaatuja on kokeiltu ja kissa on leikattu. Ei virtsatietulehdusta. Jos karkoteaineita ruikkii, niin lirupaikka vaan vaihtuu. Myös tanakampaa jätöstä löytyy silloin tällöin.
Välillä voi mennä muutama päivä, jopa viikko, että kissa onkin pysynyt kuivana. Sitten taas repsahdus. Kaikki muut kissat ovat kyllä ihan siistejä, mutta tämä yksi on jotenkin viallinen. Yli kaksi vuotta tätä on nyt katseltu... ja haisteltu. Ihan pennusta saakka.
Kissanpissaa on tässä huushollissa jynssätty ihan kyllästymiseen saakka.
Yhden sohvakaluston jouduin heittämään pois, kun hajua ei saanut lähtemään enää millään. Nykyisin emme kissoja olohuoneeseen edes päästä. Melkein viimeinen pisara oli, kun ödöörit oli käyty heittämässä vauvalle ostettuihin uusiin vaunuihin. Silloin meinasi tämän mamman päästä verisuoni poksahtaa.
Moni olisi tässä vaiheessa mirrin jo nirhaissut. Tässä tulee kuitenkin minun luonne vastaan, kun oon niin herkkä. Aina sitä vaan toivoo, että jospa se nyt siitä. Ja kun se on niin kaunis ja muuten ystävällinen. Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olla omakin usko loppumassa. Uutta kotia sille on taipumuksensa vuoksi turha harkita.
Mennään nyt joulunpyhien ylitse ja katsotaan sitten eläinlääkärin kanssa mikä on mirrin kohtalo.
"Ymmärrä nyt, kisu-parka, mikä sulle ittelles ois parasta! Sun emäntäs taitaa olla tosissaan."
VastaaPoistaKuulostaa kyllä aika isolta ongelmalta. Jotkut kissat ovat niin omituisia:) tavoiltaan, vaikka kaikki mahdollinen suljetaan pois, selitystä ei löydy.
VastaaPoistaUseamman kissan huuhollissa voisi ajatella että olis jonkinlainen arvojärjestysongelmä niiden omassa piirissä.
Siis vois tai sitten ei.
Meillä on kissat onneksi ihan hyvin käyttäytyviä, mutta joku vuosi sitten oli koira, joka ei oppinut sisäsiistiksi millään. Ihan uskomatonta sen sotkujen määrä, mutta ajallaan sekin sitten ymmärsi mikä on homman nimi, meni vaan tooosi kauan. Ja oli viimeinen koira mikä meille tuli, nyt on jo uudessa kodissa muista syistä.
VastaaPoista