Turhamainen, miekö?

Joka yö, aamu ja päivällä monta kertaa. Siinä se riivattu minua risoo, vessan peilissä. Katse osuu joka kerran aina siihen ja sitten mietin millä sen saisi piiloon. Parasta olisi jos sen saisi katoamaan kokonaan. Juonne, uurre, kuru, kanjoni. Kamala otsakurttu.
Viimeisen puolentoista vuoden aikana se on pahentunut huomattavasti. Nassun pyöristyminen ei ole saanut sitä silenemään, päinvastoin, nyt sillä on enemmän reunoja. On rasvattu ja hierottu. Ei vaikutusta.
Leikkasin otsatukankin, että sitä saisi edes vähän piiloon. Pahaksi onneksi otsan hiusrajalla on pyörre, joka heittää hapsut sivuun ja taas se on näkyvillä. Tökkiihän se, kun näyttää vihaiselta silloinkin kun ei ole vihainen.

Botox ja Restylane. Hävettää tunnustaa, että niistä minä haaveilen. Saisipa kurttu kyytiä!
Valitettavasti niihin aineisiin jää kuulemma koukkuun. Ei ruumiillisesti vaan henkisesti. Vaikutus kun ei kestä kuin muutaman kuukauden ja siinä se kurttu sitten taas on. Mutta silti, jos saisi kokeilla... edes kerran...

Minun lempiväri on valkoinen. Tämä oli siis pakko saada, vaikka vanhaakaan ei ole vielä loppuun luettu..
Vihkiraamattu. Kultareunat ja kaikki. Ihana. Tilasin sen, kun en sitä näemmä muulla konstein saa..

No heh, oikeesti, tämä oli alennuksessa, 16,90 ja minun vanhassa pipliassa ei ole apokryfikirjoja, niin että tarvettakin oli :)