Ainot vastaan minä 1-0

Tänään tein sen, mitä olin tuumaillut jo pidempään. Menin "rokseissa" kirkkoon. Ettäs kehtasin. Ajattelin, että kun on sanajumalanpalvelus eikä ehtoolliselle mennä, niin oonpa ihan vaan oma itteni. Pidän jalkojani sitten vaikka penkin alla. Selkä ei tällä hetkellä tykkää mistään korkeammista korkosista ja nauhojen sitominenkin on vähän semmoista ährystystä. Ja kun ne roksit vaan on niin hyvät jalassa. Kumma juttu, että joululaulukonserttiin ahdoin kuitenkin nappaskengät jalkaan.

Konsertti oli ihan hyvä, mutta meinasi uni tulla, kun pääsi iltapäivällä itsekseen rauhassa istuskelemaan.

Toinenkin popoihin liittyvä asia putkahti tänään esiin. Miehen veli oli jouluostoksilla ja silmiin oli sattuneet reinot, nuo kaikkien papparaisten unelmat. Siinäpä siis oiva lahjus velipojalle. Sitten putkahti tekstiviesti, jossa tiedusteltiin minunkin koipeliinin kokoa, että josko vaaleanpunaiset ainot pistettäisiin pukinkonttiin...? Siis IIIK! Juntti oon näissä jalkineasioissa ja ylipäänsä pukeutumisessa muutenkin, mutta muuta en nyt sano, kun että onneksi sain viestitettyä, että mitään järkyttävämpää lahjaideaa en kyllä itselleni tiedä. Vaikka muutamaa harmaata hiusta pukkaa, niin "aino-mummukaksi" en vielä ala! ;)

Ihmevauvamme Ellianna täytti tänään neljä kuukautta ja innoissani laiton kattilallisen peruna-porkkanasosetta tulemaan. Unohtuipa tosin, että sauvasekoitin otettiin askastelukäyttöön jo kolme vuotta sitten. Yritin survoa pöperöä muussinuijalla ja sähkövatkaimella, mutta pieniä porkkanapaloja jäi silti. Saapi nähdä meneekö pirpanan kurkusta alas kun päästään maistelua pidemmälle.
Toinenkin muutos on vauvalla tänään edessä. Tähän asti neitonen on nukkunut meidän vanhempien välissä, mutta on viimeaikoina liikkunut öisin niin paljon, että meidän isojen ihmisten nukkuminen on ollut tosi hankalaa. Siispä typy omaan sänkyyn yöksi.

Tuolla se nyt reppana ihmettelee pinnojen takana. Voi pientä...