Tiiteli taateli

Tänään sain viimeinkin lyhennettyä keittiön jouluverhot sopivan mittaisiksi. Hirmuisen kätevää semmoinen silitettävä liimanauha. Jos verhot ekan pesun jälkeen kutistuvat, niin ne saa taas kätevästi sopivan mittaisiksi uudella liimanauhalla tai ompelemalla ne vasta sitten.
Olihan siellä yhden verhon alalaidassa semmoinen ihku ylläri, kun piskuinen piskimme Turpo 4,5 kk, oli merkinnyt verhon omakseen...grrrrr... Mahoton poika nostamaan koipeaan joka paikkaan.
Tekisi jo niin mieli laittaa matot keittiön lattialle, mutta kun sen tietää kuinka niille heti kävisi.

Mummolassa oli aikoinaan aina joulunaikaan taatelikakkua. Lapsena en paljon kuivakakuista piitannut ja muutenkin viime vuosina kuivakakkujen suosio tuntuu olleen aika matalalla. Viikko sitten päätin kuitenkin leipoa elämäni ensimmäisen oman taatelikakun ja härregyy sitä jumalaista tuoksua joka siitä lähti! Tenavatkin kyselivät ihan ihmeissään, että mikä täällä haisee niin hyvälle. Nopeasti se myös tuolta pöydältä pari päivää sitten hävisi.
Tänään leivoin pari uutta. Piti leipoa englantilainen hedelmäkakku, mutta varaamani pikkuinen 5cl:n rommipullo ei oikein venynyt 2dl:ksi. Kannattaisi joskus lukea ohje tarkemmin... ;)

Seiskaluokkalainen lähetti justiinsa viestin, että on vahingossa menossa junalla Kouvolasta Lappeenrantaan kun piti tulla tänne Mäntyharjuun... Jokin sekaannus asemalla. Huhuh. Toivottavasti pääsee pian takaisin Kouvolan junaan ja mummolle. Tulee sitten huomenna kotiin.

Aiemmin päivällä samainen seiskaluokkalainen soitti kotiin, kun eivät mummolasta olleet saaneet isosiskon puhelimeen yhteyttä koko päivässä. Pelästyttelevät mokomat vanhaa äitiään. Isosisko oli nukkunut opiskelijakämpässään pitkälle iltapäivään ja puhelimesta oli sillä aikaa loppunut akku. Mitä lie kukkunut valveilla yön.